Luonnollinen hevostaito

Staranzano(Italia), Cona Island. Kokenut yhdysvaltalainen hevosammattilainen lähestyy puolivilliä camargue-hevosta.

Hevonen vastaa kontaktinottoon.

Luonnollinen hevostaito on hevosten kouluttamis- ja käsittelykonsepti. Sen tavoite on kommunikoida hevosen "ehdoilla" eli tavoilla, jotka hevonen vaistomaisesti ymmärtää. Luonnolliseen hevostaitoon kuuluu tärkeänä osana kehonkielen käyttäminen.

Perusperiaatteet

Luonnollisesta hevostaidosta on olemassa lukemattomia muunnelmia, mutta lyhyesti sen voi tiivistää seuraaviin periaatteisiin:

• Hevosella on toimiva, kehittynyt älyllinen ja sosiaalinen järjestelmä.
• Hevosella on erittäin kehittynyt kommunikaatiojärjestelmä, jota käytetään lähinnä kehonkielen kautta. Hevonen tulkitsee jatkuvasti ihmisen liikkeitä ja eleitä.
• Ihmisen on oltava tietoinen hevosen luonnollisista vaistoista ja kommunikaatiojärjestelmästä ja hyödynnettävä niitä hevosen koulutuksessa.
• Luonnollinen hevostaito pyrkii tekemään vääristä asioista vaikeita ja oikeista asioista helppoja. Keventämällä painoa hevonen palkitaan oikeanlaisesta vastaamisesta komentoon.

On olemassa kahdenlaista vahvistamista:

• Positiivinen vahvistaminen tapahtuu, kun käyttäytymismalli vahvistuu, koska sitä kannustetaan palkitsevasti.

Esimerkki: Hevonen ohjataan trailerin luokse, ja sitä kehotetaan menemään sen sisälle. Hevonen vastaa komentoon menemällä sisään. Sille annetaan omena. Omena on tällöin palkinto komentoon vastaamisesta myönteisesti.

• Negatiivinen vahvistaminen tapahtuu, kun käyttäytymismalli vahvistuu väistämiskäyttäytymisen johdosta, koska sitä tuetaan ei-toivotun ärsykkeen poistamisella; haluttu käytös toteutuu käyttäytymismallin vahvistamisessa tapahtuneen ei-toivotun tilanteen poistamisella. Negatiivinen vahvistaminen vaatii positiivisen rankaisun läsnäolon.

Esimerkki: Hevosen säkää painetaan, ja hevonen siirtyy pois. Näin paine poistuu. Ei-toivottu, epämiellyttävä paine vähenee; tämä on palkintona oikeanlaisesta käyttäytymisestä. Tätä menetelmää käytetään usein luonnollisen hevostaidon koulutustekniikoissa.

Hevosen kehonkieli

Hevoset kommunikoivat toistensa kanssa käyttämällä kehon kieltä sekä erilaisia ääniä. Kehon kieli on näistä kommunikaatiotavoista tärkeämpi. Korvillaan, silmillään, ilmeillään, ihollaan, takajaloillaan ja häntiensä liikkeillään hevoset näyttävät, mitä tuntevat. Hevoset purevat ja potkivat erittäin harvoin varoittamatta siitä ennakkoon. Ensin ne varoittavat, sitten uhkaavat ja vasta sitten toteuttavat uhkauksen.

Silmät kertovat hevosen ajatuksista. Silmien ilmeestä voi tunnistaa, onko hevonen epävarma, vihainen tai toisaalta ystävällinen ja täynnä luottamusta. Korvien liike kertoo paljon siitä, mitä hevonen tuntee. Eteenpäin suunnatut korvat ovat merkki siitä, että hevonen on hyvän tuulinen, tarkkaavainen ja utelias. Sivulle kääntyneet korvat puolestaan kertovat, että hevonen torkkuu, on väsynyt tai pitkästynyt. Jännittyneet ja taaksepäin kääntyneet korvat ovat merkki vihaisuudesta. Todella raivostuneen hevosen merkki on se, että hevonen laskee päänsä alas, lähes maahan asti ja heiluttaa sitä edestakaisin. Korvat osoittavat taaksepäin ja ovat tiukasti pätä vasten. Tarkkaavainen hevonen kääntää usein korvansa taaksepäin ja kuuntelee ihmisen puhetta. Näin se kertoo olevansa hereillä ja valmiina uusiin koitoksiin.

Hevonen viestittää myös takajalkoja nostelemalla. Liike on pieni, mutta selvästi havaittavissa. Hevosten kielellä tämä pieni jalkojen nostaminen tarkoittaa: mene pois! Hevonen voi viestittää erilaisia aikomuksiaan äännähdyksillä. Ne hirnahtelevat, tuhahtelevat ja korskuvat eri tavoin. Hirnahdusten ja muiden eleiden samanaikaisuus määrittävät viestien merkityksiä.