Lumikuningatar (kasvi)

Lumikuningatar
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari:	Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari:	Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka:	Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko:	Asparagales
Heimo:	Kämmekkäkasvit Orchidaceae
Alaheimo:	Epidendroideae
Tribus:	Dendrobieae
Alatribus:	Coelogyninae
Suku:	Helokämmekät Coelogyne
Laji:	cristata
Kaksiosainen nimi
Coelogyne cristata Lindl., 1821
Katso myös
Lumikuningatar (kasvi) Wikispeciesissä   Lumikuningatar (kasvi) Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Lumikuningatar (Coelogyne cristata) on helokämmeköiden sukuun kuuluva kämmekkä, jota kasvaa luonnonvaraisena Himalajan eteläosissa. Puhtaanvalkoisista suurista kukistaan nimensä saanut kasvi on ollut suosittu huonekasvi jo pitkään.

Tuntomerkit

Lumikuningatar on 15–30 senttimetrin korkuinen. Se kasvattaa paksuja varsimukuloita, pseudobulbeja, joista kustakin kasvaa tavallisesti vasta kukinnan jälkeen kaksi vastakkaista puolijäykkää pitkänsuikeaa lehteä. Mukulan juurelta kasvava kukkavana on 15–30 senttimetrin pituinen, kaareva ja melko riippuva. Kukkavanaa kohden on 5–8 kukkaa, jotka aukeavat lähes yhtä aikaa lopputalvella tai alkukeväällä. Hyväntuoksuiset kukat ovat läpimitaltaan 7–13 senttimetriä ja kestävät viileässä neljästä viiteen viikkoa. Terälehdet ovat reunoistaan enemmän tai vähemmän aaltoilevia ja toisinaan päistään kiertyneitä. Kaikki kukan osat huulta lukuun ottamatta ovat puhtaanvalkeita; muutoin valkeassa huulessa on riveittäin oransseja nystyjä.

Lumikuningatar lisääntyy kasvullisesti kasvattamalla uusia varsimukuloita. Eräät kasvihuoneyksilöt ovat kasvaneet näin läpimitaltaan 1,5 metrin kokoisiksi ja tehneet kerralla yli 600 kukkaa.

Levinneisyys ja kasvupaikat

Lumikuningatarta esiintyy 75. itäisen pituuspiirin itäpuolella Himalajan vuoriston eteläisillä rinteillä Garhwalin alueella Pohjois-Intiassa, Nepalissa, Sikkimissä, Assamissa ja Bhutanissa. Lisäksi kasvia on tavattu Khasin kukkuloilta Bangladeshin pohjoispuolelta sekä Thaimaan pohjoisosien vuoristoalueilta. Se kasvaa pääosin 1 600–2 600 metrin korkeudella sammalten peittämissä monsuunimetsissä. Lumikuningatar voi kasvaa puun rungolla epifyyttinä tai kivellä litofyyttinä.

Luontaisilla esiintymisalueillaan lumikuningatar saa kesäkuusta syyskuuhun runsaita monsuunisateita lämpötilan ollessa päivisin 20–24 °C ja öisin 5–10 °C. Talvella sataa ajoittain erittäin vähän, jolloin kasvi saa runsaasti auringonpaistetta. Ilmankosteus on kuitenkin melko korkea vuoristossa vallitsevan sumun ansiosta. Yöllä lämpötila saattaa silloin tällöin laskea hieman pakkasen puolellekin.

Kukkiva nuori kasvi.

Kasvatus

Lumikuningatar oli yksi ensimmäisistä Suomeen saapuneista trooppisista orkideoista 1800-luvun lopulla. Silloin sitä kasvatettiin kartanoiden puulämmitteisissä saleissa, joissa lämpötila laski varsinkin talvella alhaiseksi. Tämä sopi kasville hyvin, sillä se vaatii talvella lepoajan kukkiakseen. 1800- ja 1900-luvun vaihde oli kasvin suosion huippuaikaa myös kansainvälisesti, jonka jälkeen sen suosio on vähentynyt osittain keskuslämmityksen yleistymisen takia, mikä on pilannut edellytykset kasvin kukkimiselle monissa asunnoissa. Mikäli tarvittavat olosuhteet vain pystytään järjestämään, ei lumikuningatar ole erityisen vaikea kasvatettava.

Lumikuningattaren tärkeimmät kasvuvaatimukset ovat suuri ilmankosteus ja talvilepo. Suhteellinen ilmankosteus ei tavallisessa asuinhuoneistossa yleensä riitä, vaan sen olisi hyvä olla yli 60 %. Tämä voidaan järjestää esimerkiksi kasvattamalla kasvia orkideakaapissa tai vedellä ja lekasoralla täytetyn vadin päällä, josta haihtuu vettä kasvin ympärille. Lumikuningatar viihtyy myös ulkona koko kesän aina syksyn ensimmäisiin pakkasiin asti. Syksyllä kastelua vähennetään asteittain, kunnes se lopetetaan lähes kokonaan. Varsimukuloiden nahistuminen kertoo talvilevon alkamisesta, ja liiallista nahistumista voi välttää ajoittaisella sumuttamisella.

Sopiva talvehtimislämpötila on 10–15 celsiusastetta, mutta se voi olla myös vähemmän. Lämpimämmässä kasvu jatkuu talven yli eikä kukintaa ole luvassa seuraavana keväänä. Kasvi kestää kuivana jopa vähäistä pakkasta, mutta kylmimmiltä säiltä se on syytä suojata. Keväällä kukinnan jälkeen kastelu aloitetaan jälleen vähitellen, ja kesällä runsas kastelu on tarpeen. Kasteluvedeksi sopii parhaiten sadevesi. Myös jonkin aikaa seissyt, keitetty vesijohtovesi käy. Mietoa orkidealannoitetta voi antaa kasvukaudella viikoittain.

Lumikuningatar tarvitsee paljon valoa läpi vuoden. Mikäli ilmankosteus ei ole erityisen korkea, on kasvi kuitenkin syytä suojata kevään ja kesän paahtavimmalta auringonpaisteelta. Uudelleenistutus tulee tehdä vain tarpeen vaatiessa, samoin kuin suuren kasvin jakaminen, sillä kasvi kärsii siitä ja saattaa jättää kukkimatta seuraavana vuonna. Kasvualustaksi sopii tyypillinen ilmava orkideamulta, jossa on männynkaarnan ja puuhiilen paloja sekä hieman rahkasammalta.

Lähteet

• Cool-Growing Coelogyne Culture
• Lipponen–Hilpo: Kodin kukoistavat kasvit, WSOY 2001, ISBN 951-0-23916-X