Lukumerkki
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Lukumerkki on kirkonkirjoissa käytetty merkintä, jolla ilmaistaan seurakuntalaisten luku- tai muuta taitoa.[1][2]
Lukumerkit olivat aluksi kirjavia, mutta 1700-luvulla vakiintui hyvän osaamisen merkiksi rasti eli ”täysiristi” ╳. Huonommin osaava sai osan rastista, esimerkiksi pelkän vinoviivan eli ”puoliristin” ╱ tai ╲, taikka vinoviivan ja pisteitä.[1][2][3]
J. E. Hyötyniemi on tilastoinut Jokioisten lukuluettelon merkkejä 1700-luvun taitteesta ja todennut, että enimmäkseen käytettiin ristiä ja puoliristiä. Vähäisessä määrin käytettiin niiden kolmisakaraista välimuotoa. Pisteellisiä merkkejä, kuten vinoviivaa kahdella pisteellä tai kahta pistettä, esiintyi ”ylen harvoissa tapauksissa”.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Otavan iso tietosanakirja. (Osa 5, hakusana lukumerkit) Helsinki: Otava, 1963.
- ↑ a b c J. E. Hyötyniemi: Kristillisyyden taito Jokioisten seurakunnassa ennen ison vihan aikaa, s. 167–188. (Teoksessa Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistyksen vuosikirja V) Forssa: Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys, 1929. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.5.2019).
- ↑ Eeva Lahti: Henkilöhistorian tietokannat ja esimerkki niiden käytöstä historiantutkimuksessa, s. 10. (Pro gradu -tutkielma) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2001. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.5.2019).