Luis Aragonés
| ||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Koko nimi | José Luis Aragonés Suárez | |
| Syntymäaika | 28. heinäkuuta 1938 | |
| Syntymäpaikka | Hortaleza, Madrid, Espanja | |
| Kuolinaika | 1. helmikuuta 2014 (75 vuotta) | |
| Kuolinpaikka | Madrid, Espanja | |
| Pelipaikka | hyökkääjä | |
| Lempinimi | Sabio de Hortaleza (suom. Hortalezan nero), Zapatones (suom. isot kengät) | |
| Seurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 1957–1958 1958–1959 1959–1960 1960 1960–1961 1961–1964 1964–1974 |
 Getafe Deportivo Recreativo de Huelva Hércules CF Plus Ultra Real Oviedo Real Betis Atlético Madrid
|
? (?) ? (?) ? (?) ? (?) 13 (4) 82 (33) 265 (123) |
| Maajoukkue | ||
| 1965–1972 | Espanja
|
11 (3) |
| Valmennusura | ||
| 1974–1980 1981 1982–1987 1987–1988 1990–1991 1991–1993 1993–1995 1995–1996 1997–1998 1999–2000 2000–2001 2002–2003 2003–2004 2004–2008 2008–2009 |
Atlético Madrid Real Betis Atlético Madrid FC Barcelona RCD Espanyol Atlético Madrid Sevilla FC Valencia CF Real Betis Real Oviedo RCD Mallorca Atlético Madrid RCD Mallorca Espanjan maajoukkue Fenerbahçe SK
| |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | ||
Luis Aragonés (28. heinäkuuta 1938 Hortaleza, Madrid – 1. helmikuuta 2014 Madrid[1]) oli espanjalainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan hyökkääjä, ja myöhemmin valmentaja. Hän johdatti Espanjan Euroopan-mestariksi 44 vuoden tauon jälkeen vuonna 2008.
Aragonés kuoli leukemiaan 1. helmikuuta 2014 Madridissa 75-vuotiaana. [1]
Peliura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aragonés aloitti pelaajauransa Getafessa vuonna 1957. Vuotta myöhemmin hän teki sopimuksen Real Madridin kanssa, mutta ei koskaan noussut edustusjoukkueeseen, vaan vietti suurimman osan ajasta lainassa muissa seuroissa kuten Recreativossa ja Hérculesissa. Hän pelasi muutamia otteluita myös Real Madridin reservijoukkueessa Plus Ultrassa (nykyinen Real Madrid Castilla). Vuonna 1960 hän liittyi Real Oviedoon ja teki ensiesiintymisensä Espanjan pääsarjassa Primera Divisiónissa. Vuodet 1961–1964 Aragonés pelasi Real Betisisissä.
Parhaiten Aragonés muistetaan ajastaan Atlético Madridissa, johon hän liittyi vuonna 1964 ja pelasi seurassa uransa loppuun vuoteen 1974. Hänen erikoisosaamisensa olivat vapaapotkut, ja kaudella 1969–1970 hän jakoi kauden parhaalle maalintekijälle annettavan Pichichi-palkinnon Amancion ja seuratoverinsa Gáraten kanssa. Atléticon paidassa Aragonés oli mukana voittamassa Espanjan-mestaruutta kolmesti vuosina 1966, 1970, ja 1973 ja cup-kilpailu Copa del Reytä kahdesti vuosina 1965 ja 1972. Pelaamassaan 360 pääsarjaottelussa hän teki yhteensä 160 maalia.
Espanjan maajoukkueessa Aragonés teki ensiesiintymisensä 8. toukokuuta 1965 tulokseen 0–0 päättyneessä ystävyysottelussa Skotlantia vastaan. Hän pelasi yhteensä 11 maaottelua ja teki niissä kolme maalia.
Saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Espanjan pääsarjamestaruus: 1966, 1970 ja 1973
- Espanjan cup: 1965 ja 1972
Valmennusura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lopetettuaan peliuransa Aragonés palkattiin lähes välittömästi Atlético Madridin valmentajaksi, ja hän valmensi seuraa neljään eri otteeseen vuosina 1974–1980, 1982–1987, 1991–1993 ja 2002–2003. Vuonna 1974 seura voitti hänen alaisuudessaan Intercontinental Cupin. Espanjan kentillä menestystä tuli vuonna 1977 liigamestaruuden merkeissä ja vuosina 1976, 1985 ja 1992 Copa del Reyn voiton myötä. Aragonés valmensi urallaan myös useita muita seuroja kuten Barcelonaa, Sevillaa, Valenciaa, Espanyolia, Real Betisiä, Oviedoa ja Mallorcaa.
18. elokuuta 2004 Aragonés korvasi Iñaki Sáezin Espanjan jalkapallomaajoukkueen päävalmentajana tehtävänään luotsata Espanja läpi karsintojen vuoden 2006 MM-kilpailuihin. Joukkue selvittikin karsinnat kärsimättä yhtään tappiota, ja Aragonésin ja Espanjan tappioton maaotteluputki venyi lopulta 25 ottelun mittaiseksi. Varsinaisessa turnauksessa Espanjan tie kuitenkin katkesi ennen mitalipelejä kuten monesti ennenkin arvokilpailuissa, tällä kertaa 1–3-tappioon päättyneeseen neljännesvälieräotteluun Ranskaa vastaan. Aikaisesta putoamisesta huolimatta Espanjan kuninkaallinen jalkapalloliitto oli tyytyväinen Aragonésin tekemään työhön, ja hän ilmoitti jatkavansa Espanjan päävalmentajana vuoden 2008 EM-kilpailuihin asti.
Aragonés sai uransa suurimman kruunun EM-loppuottelussa 2008, kun läpi turnauksen ilman tappioita pelannut Espanja kukisti Saksan vakuuttavan esityksen jälkeen Fernando Torresin maalilla 1–0. Paljon kritiikkiä muun muassa Raúlin poisjättämisen vuoksi saanut Aragonés totesi ottelun jälkeen, ettei jatka tehtävässään, koska hänelle ei ole tarjottu siihen mahdollisuutta.[2]
Heinäkuun 2008 alussa Aragonés teki kaksivuotisen sopimuksen turkkilaisseura Fenerbahçen kanssa.[3] Mediassa tulevasta sopimuksesta huhuttiin jo EM-kilpailuiden aikana, jolloin hän vielä kiisti sen.[4] Aragonés ei valmentanut Fenerbahçea kuitenkaan kuin yhden kauden. Seurajohto päätti vapauttaa hänet sopimuksestaan kauden 2008–2009 jälkeen, kun Fenerbahçe jäi Turkin liigassa neljänneksi.[5]
Saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Euroopan-mestaruus: 2008
- Espanjan pääsarjamestaruus: 1977
- Espanjan cup (4): 1976, 1985, 1992, 1988
- Espanjan supercup: 1985
- Intercontinental Cup: 1974
- Turkin Cup
- Hopeaa: 2009
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b La RFEF lamenta el fallecimiento de Luis Aragonés 1.2.2014. Espanjan kuninkaallinen jalkapalloliitto. Arkistoitu 8.2.2014. Viitattu 1.2.2014. (espanjaksi)
- ↑ Aragones: Me voitimme, piste MTV3.fi. Viitattu 30.6.2008.
- ↑ EM-kultaluotsi Aragonésin pesti Fenerbahceen varmistui MTV3.fi. Viitattu 7.7.2008.
- ↑ Espanjan valmentaja Aragonés kiisti Fenerbahce-sopimuksen MTV3.fi. Viitattu 26.6.2008.
- ↑ Espanjan EM-kultavalmentajalle kenkää MTV3.fi. Viitattu 2.6.2009.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Luis Aragonésin pelaajatilastot Espanjan pääsarjassa (espanjaksi)
- Luis Aragonésin valmentajatilastot Espanjan pääsarjassa (espanjaksi)
- Luis Aragonésin pelaajatilastot Espanjan maajoukkueessa (espanjaksi)
- Luis Aragonésin valmentajatilastot Espanjan maajoukkueessa (Arkistoitu – Internet Archive) (espanjaksi)
| Edeltäjä: Juan Carlos Lorenzo José Luis García Traid Tomislav Ivić García Cantarero |
Atlético Madridin päävalmentaja 1974–1980 1982–1987 1991–1993 2001–2003 |
Seuraaja: Martínez Jayo César Luis Menotti Ramón Heredia Gregorio Manzano |
| Edeltäjä: Terry Venables |
Barcelonan päävalmentaja 1987–1988 |
Seuraaja: Johan Cruijff |
| Edeltäjä: Juan José Díaz |
RCD Espanyolin päävalmentaja 1990–1991 |
Seuraaja: Ljupko Petrović |
| Edeltäjä: Carlos Alberto Parreira |
Valencian päävalmentaja 1995–1996 |
Seuraaja: Jorge Valdano |
| Edeltäjä: Jaime Pacheco |
Real Mallorcan päävalmentaja 2003–2004 |
Seuraaja: Benito Floro |
| Edeltäjä: Iñaki Sáez |
Espanjan maajoukkueen päävalmentaja 2004–2008 |
Seuraaja: Vicente del Bosque |
| Edeltäjä: Zico |
Fenerbahçen päävalmentaja 2008–2009 |
Seuraaja: Christoph Daum |
1960 .svg){kind=small}
Gavril Katchalin | 1964 .svg){kind=small}
José Villalonga | 1968 
Ferruccio Valcareggi | 1972 
Helmut Schön | 1976 
Václav Ježek | 1980 Jupp Derwall | 1984 
Michel Hidalgo | 1988 
Rinus Michels | 1992 
Richard Møller Nielsen | 1996 Berti Vogts | 2000 Roger Lemerre | 2004 
Otto Rehhagel | 2008 Luis Aragonés | 2012 Vicente del Bosque | 2016 
Fernando Santos | 2020 Roberto Mancini | 2024 Luis de la Fuente
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
