Luigi Sturzo
Luigi Sturzo (26. marraskuuta 1871 Caltagirone, Sisilia – 8. elokuuta 1959 Rooma)[1] oli italialainen pappi ja poliitikko, joka perusti vuonna 1919 Italian kansanpuolueen, myöhemmän kristillisdemokraattisen puolueen edeltäjän.
Sturzo opiskeli Caltagironen pappisseminaarissa ja hänet vihittiin vuonna 1894 roomalaiskatoliseksi papiksi. Hän valmistui myöhemmin jumaluusopin tohtoriksi Rooman Gregoriaanisesta yliopistosta. Jo 1890-luvulla hän ryhtyi tukemaan talonpoikien ja työläisten poliittista järjestäytymistä kotiseudullaan Sisiliassa ja perusti La Croce di Constantino -nimisen sanomalehden. Hän vastusti hallituksen pyrkimyksiä lakkauttaa työväenyhdistykset. Vuosina 1905–1920 Sturzo toimi kotikaupunkinsa Caltagironen pormestarina ja istui maakuntaneuvostossa Catanian edustajana.[1]
Sturzo perusti tammikuussa 1919 Italian kansanpuolueen (Partito Popolare Italiano, PPI) ja ryhtyi toimimaan sen puoluesihteerinä. Puolue sai marraskuun 1919 parlamenttivaaleissa 101 paikkaa Italian edustajainhuoneeseen. Sturzo oli keskeisenä henkilönä neuvottelemassa PPI:n osallistumisesta Italian hallituksiin seuraavina vuosina, mutta hän ei itse toiminut ministerinä. Hän vastusti Benito Mussolinin tuloa pääministeriksi lokakuussa 1922 ja jätti seuraavan vuoden heinäkuussa politiikan vetäytymällä luostariin.[1] Vatikaani veti tukensa pois Sturzolta ja painosti hänet eroamaan puolueensa johdosta.[2] Lokakuussa 1924 hän lähti maanpakoon. Sturzo palasi Italiaan vuonna 1946. Vuonna 1952 hänet nimitettiin elinikäiseksi senaattoriksi.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Luigi Sturzo (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 28.3.2014.
- ↑ Italy: History (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 28.3.2014.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
