Lugdunaami

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lugdunaami
Tunnisteet
IUPAC-nimi 2-[[N'-(1,3-bentsodioksol-4-yylimetyyli)-N-(4-syanofenyyli)karbamidoyyli]amino]etikkahappo
CAS-numero 180045-75-4
PubChem CID 57459281
SMILES C1OC2=CC=CC(=C2O1)CN=C
(NCC(=O)O)NC3=CC=C(C=C3)C#N
Ominaisuudet
Molekyylikaava C18H16N4O4
Moolimassa 352.344 g/mol

Lugdunaami on keinotekoinen N-alkyyliguanidiini. Vesiliuoksessa se maistuu ihmisille 230 000-kertaa makeammalta kuin 2 massaprosenttinen (58.4 mmol/l) sakkaroosin vesiliuos. Se eräs kaikkein makeimmista tunnetuista aineista.[1][2]

Sitä ei käytetä kaupallisesti, mutta sen on ehdotettu sopivan tiettyjen eläinten ruokien makeuttamiseen niiden ruokahalun lisäämiseksi. Monet muut makeutusaineet, kuten aspartaami, ovat tässä tarkoituksessa heikkotehoisia.[2]

Lugdunaamin keksivät Claude Nofre ja Jean-Marie Tinti 1990-luvulla.[3]

Muita lähes yhtä makeita aineita ovat karrelaami, sukrononihappo ja bernardaami. Ihmisille nämä maistuvat vastaavasti 200 000-, 200 000- ja 188 000-kertaa makeammilta kuin 58.4 mmol/l sakkaroosin vesiliuos.[1]

  1. a b C Nofre et al: Gustatory responses of pigs to sixty compounds tasting sweet to humans. Journal of Animal Physiology and Animal Nutrition, 2002, 86. vsk, nro 3-4, s. 90–96. PubMed:11972677 doi:10.1046/j.1439-0396.2002.00361.x ISSN 1439-0396 Artikkelin verkkoversio.
  2. a b LO Nabors: Alternative sweeteners, s. 237. (4. painos) CRC Press, 2012. OCLC: 760056415 ISBN 9781439846155
  3. C Nofre, JM Tinti: Sweetness reception in man: the multipoint attachment theory. Food Chemistry, 1996, 56. vsk, nro 3, s. 263–274. PubMed:8985603 doi:10.1016/0308-8146(96)00023-4 ISSN 0308-8146 Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.