Tämä on lupaava artikkeli.

Antonov An-30

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Antonov An-30
Venäjän ilmavoimien An-30.
Venäjän ilmavoimien An-30.
Tyyppi ilmavalokuvaus- ja kuljetuskone
Alkuperämaa  Neuvostoliitto
Valmistaja Antonov
Ensilento 21. elokuuta 1967
Tila käytössä
Pääkäyttäjät Venäjän ilmavoimat
Valmistusmäärä 123
Valmistusvuodet 1971–1980
Kehitetty mallista Antonov An-24

Antonov An-30 (ven. Антонов Ан-30, Nato-raportointinimi Clank) on Antonov An-24:ään pohjautuva ilmavalokuvauskone, jota on käytetty myös tiedustelu- ja kuljetuskoneena. Se lensi ensilentonsa 21. elokuuta 1967, ja vuosina 1971–1980 sitä valmistettiin sarjatuotantona 123 kappaletta. Se poikkeaa ulkoisesti An-24:stä uudelleen suunnitellun keulansa osalta, johon kuuluvat ylöspäin nostettu ohjaamo ja lasitettu suunnistajan paikka koneen nokassa.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aeroflotin An-30 vuonna 1994.
Suunnistajan työpiste An-30:n lasitetussa nokassa.

Antonov alkoi vuonna 1966 työstää An-24:ään pohjautuvaa ilmavalokuvauskonetta, joka tunnettiin aluksi mallinimellä An-24FK. Koneen prototyyppi lensi ensilentonsa 21. elokuuta 1967. Se muistutti ulkoisesti An-24:ää muuten kuin keulansa osalta. Koneen nokkaan oli sijoitettu pommikonetyylinen lasitettu suunnistajan paikka, ja ohjaamoa oli nostettu hieman ylöspäin, mikä näkyi kyhmynä rungossa. Lisäksi koneen pohjaan oli kiinnitetty kameroita. Prototyypin hyväksynnän jälkeen koneen sarjatuotanto aloitettiin vuonna 1971, ja se sai lopullisen mallinimensä An-30.[1]

Kuten niin ikään An-24:ään pohjautuvassa An-26-kuljetuskoneessa, myös An-30:n voimalaitteena käytettiin Ivtšenko AI-24VT -potkuriturbiinia.[1] Lisäksi koneessa oli yksi Tumanskin RU-19A-300-suihkumoottori, joka toimi apuvoimalaitteena ja tarjosi lisätyöntövoimaa lentoonlähdössä.[2] Koneen pohjaan oli mahdollista asentaa erilaisia infrapuna- ja valokuvakameroita. Niitä varten koneen pohjassa oli ikkuna, joka suojattiin liukuvalla luukulla, kun kamerat eivät olleet käytössä. Koneen sisälle asennettiin kaksi työpistettä kameroiden käyttäjille, muutama istuin lepovuorossa oleville miehistön jäsenille sekä ruokakaappi. Rungon oikean puolen etuosassa oli suuri rahtiluukku, jonka kautta välineistöä saatiin liikuteltua koneeseen ja sieltä pois. Toisin kuin prototyypissä, sarjatuotantokoneissa suurin osa matkustamon ikkunoista oli poistettu. Koska An-24:ssä nokka oli säätutkan paikka, An-30:een ei alun perin asennettu tutkaa. Joihinkin koneisiin lisättiin myöhemmin jälkiasennuksena Groza M30 -tutka kupuun nokan alapuolelle.[1]

An-30 oli sarjatuotannossa vuoteen 1980 asti,[3] ja sitä valmistettiin kaikkiaan 123 kappaletta.[2] Konetyypin suurin käyttäjä oli Aeroflot, jolle toimitettiin 65 konetta. Neuvostoliiton ilmavoimat puolestaan otti vastaan 26 konetta, joihin oli asennettu muun muassa silppu- ja valoammuslaukaisimet itsepuolustustarkoituksiin. Joihinkin ilmavoimien koneisiin asennettiin myös erikoiskalustoa, kuten sivulle suunnattu SLAR-tutka tai TV-kameroita. Osaa koneista käytettiin Afganistanin sodassa tukemaan ja täydentämään muita tiedustelukoneita. Neuvostoliiton lisäksi koneita vietiin myös ulkomaille. Suurin vientiasiakas oli Kiina, joka tilasi seitsemän konetta. Muita An-30:n tilaajia olivat muun muassa Tšekkoslovakia, Bulgaria, Mongolia ja Vietnam.[1]

Ilmavalokuvauksen lisäksi An-30-koneita käytettiin erityistarkoituksiin. Viisi konetta muunnettiin merivalvontakäyttöön tarkoitetuksi An-30D-malliksi, johon oli asennettu ylimääräiset polttoainesäiliöt. Useita koneita muunnettiin An-30M-malliksi, jota käytettiin meteorologisiin tarkoituksiin, muun muassa pilvien kylvämiseen. Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkimainingeissa yksi kone muunnettiin An-30R-malliksi, jossa oli kalustoa säteilyvalvontaan ja näytteenottoon. Ydinlaskeuma saastutti sen lopulta niin pahoin, että se oli hävitettävä matalan säteilytason ydinjätteenä. Kaksi konetta muutettiin 1990-luvulla 20-paikkaisiksi VIP-kuljetuskoneiksi mallinimellä An-30-100.[1]

Vuonna 2020 An-30-koneita oli siviilikäytössä kuusi kappaletta ja viiden maan ilmavoimilla kuljetuskoneena ja erityistehtävissä parikymmentä. Suurin käyttäjä on Venäjän ilmavoimat, jolla oli 15 An-30-konetta.[4][3]

Versiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • An-30A[5] – Ilmavalokuvaukseen varustettu sarjatuotantomalli. Ainakin 65 toimitettiin Aeroflotille, kuusi Neuvostoliiton siviilijärjestöille ja 18 vientiasiakkaille.[1]
  • An-30B – Neuvostoliiton ilmavoimien tarpeisiin varustettu sarjatuotantomalli, 26 kappaletta valmistettiin.[1]
  • An-30D – Meri- ja talousaluevalvontaan käytetty An-30, johon oli asennettu ylimääräiset polttoainetankit. Viisi kappaletta muunnettiin.[1]
  • An-30FG – Länsimaisella tutkalla varustettu An-30. Yksi valmistettiin Tšekkoslovakian ilmavoimille.[5]
  • An-30M – Meteorologiseen käyttöön tarkoitettu An-30, varustettu muun muassa pilvien kylvämiseen tarvittavalla välineistöllä.[1]
  • An-30R – Säteilyvalvontakäyttöön varustettu An-30. Yksi muunnettiin.[1]
  • An-30-100 – 20-paikkaiseksi VIP-kuljetuskoneeksi varustettu An-30. Kaksi muunnettiin.[1]

Käyttäjät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilaskäyttäjät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ukrainan ilmavoimien An-30B.

Antonov An-30 -koneita oli vuonna 2020 käytössä seuraavilla ilmavoimilla (lukumäärä ja käyttökohde sulkeissa):[4]

Siviilikäyttäjät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Green Flag Aviationin An-30-100.

Alkuvuodesta 2021 An-30-koneita oli siviilikäytössä kuusi kappaletta.[3]

Onnettomuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistetuista 123 koneesta viisi on tuhoutunut onnettomuuksissa, alasampumisissa ja muissa tapahtumissa.[6] An-30:n pahin onnettomuus tapahtui 22. maaliskuuta 1992, kun Mjatškovo Avian An-30A syöksyi maahan lähellä Nižnejanskia. Miehistön tekemät virheet autopilotin käytössä saivat koneen heilumaan niin rajusti, että kuormitus ylitti sen rakenteellisen kestävyyden ja kone hajosi osiin ilmassa. Kaikki kymmenen koneessa ollutta kuolivat onnettomuudessa.[7]

Päivämäärä Paikka Lentoyhtiö Versio Rekisteri Uhrit/
Koneessa
olleet 		Lyhyt kuvaus Viite
19.10.1979 Neuvostoliitto Iturup Neuvostoliiton ilmavoimat An-30B 84 0/0 Lentoasemalla seissyt kone vaurioitui korjauskelvottomaksi taifuunissa. [8]
11.3.1985 Afganistan Kabul Neuvostoliiton ilmavoimat An-30B 05 2/5 Kuvauslennolla olleen koneen vasempaan moottoriin osui Strela-ohjus, ja moottori syttyi tuleen. Miehistön yrittäessä laskea korkeutta laskeutumista varten palo tuhosi korkeusvakaimen ohjausvaijerit, ja miehistö menetti koneen hallinnan. [9]
22.3.1992 Venäjä Nižnejansk Mjatškovo Avia An-30A СССР-30002 10/10 Lentäjien virheet autopilotin käytössä saivat koneen heilumaan rajusti. Kuormitus kasvoi niin suureksi, että kone hajosi ilmassa osiin ja syöksyi maahan. [7]
23.5.2012 Tšekki Cáslav Venäjän ilmavoimat An-30B 04 0/23 Laskukiito meni pitkäksi. Kone päätyi pellolle, katkesi kahtia ja syttyi tuleen. [10]
6.6.2014 Ukraina Drobyševo Ukrainan ilmavoimat An-30B 80 5/8 Ammuttiin alas. [11]

Tekniset tiedot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: Flugzeuginfo[2]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 5–7
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&024.026000024,26 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&029.020000029,20 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&08.03200008,32 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&075.&&&&0075,0 m²
  • Siipiprofiili: tyvi TsAGI S-5-18, kärki TsAGI S-3-13[12]
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&015990.&&&&0015 990 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&023000.&&&&0023 000 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002 × Ivtšenko AI-24VT -potkuriturbiinia; &&&&&&&&&&&02075.&&&&002 075 kW (&&&&&&&&&&&02783.&&&&002 783 hv) per moottori

Suoritusarvot

  • Matkalentonopeus: &&&&&&&&&&&&0541.&&&&00541 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&02600.&&&&002 600 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&&08400.&&&&008 400 m

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k Goebel, Greg: [2.0] An-30, An-32, & An-140 1.9.2018. Air Vectors. Viitattu 18.2.2021. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Antonow / Antonov An-30 Flugzeuginfo.net. Viitattu 18.2.2021. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Самолёты Антонов Ан-30 Russianplanes.net. Viitattu 18.2.2021. (venäjäksi)
  4. ↑ a b World Air Forces 2021 (PDF) Flightglobal. Viitattu 19.2.2021. (englanniksi)
  5. ↑ a b Antonov An-30 (Clank) Military Factory. Viitattu 19.2.2021. (englanniksi)
  6. ↑ Accident list: Antonov An-30 Aviation Safety Network. Viitattu 19.2.2021. (englanniksi)
  7. ↑ a b Accident description СССР-30002 Aviation Safety Network. Viitattu 19.2.2019. (englanniksi)
  8. ↑ Hull-loss description 84 Aviation Safety Network. Viitattu 19.2.2019. (englanniksi)
  9. ↑ Criminal Occurrence description 05 red Aviation Safety Network. Viitattu 19.2.2019. (englanniksi)
  10. ↑ Accident description 04 black Aviation Safety Network. Viitattu 19.2.2019. (englanniksi)
  11. ↑ Criminal Occurrence description 80 yellow Aviation Safety Network. Viitattu 19.2.2019. (englanniksi)
  12. ↑ Lednicer, David: The Incomplete Guide to Airfoil Usage 15.9.2010. University of Illinois Urbana-Champaign, Department of Aerospace Engineering. Viitattu 18.2.2021. (englanniksi)

Huomautukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ An-30- ja An-32-koneita on yhteensä kuusi, mutta tarkka jakauma ei ole tiedossa.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Antonov_An-30&oldid=19602645#Onnettomuudet”