Louise Homer

Louise Homer

Louise Dilworth Homer (o.s. Beatty; 30. huhtikuuta 1871 Pittsburgh, Pennsylvania, Yhdysvallat – 6. toukokuuta 1947 Winter Park, Florida, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen oopperalaulaja, joka oli äänialaltaan kontra-altto. Hän oli yksi johtavista oopperaa tulkinneista kontra-altoista 1900-luvun ensimmäisellä neljänneksellä.

Homer opiskeli Philadelphiassa, Bostonissa ja Pariisissa. Pariisissa hänen opettajinaan olivat Fidèle König ja Paul Lhérie. Homer meni vuonna 1895 naimisiin säveltäjä Sidney Homerin kanssa. Hän teki vuonna 1898 debyyttinsä Vichyssä Ranskassa Leonoran roolissa Gaetano Donizettin oopperassa La favorite. Homer esiintyi myös Lontoon Covent Gardenissa ja Brysselin kuninkaallisessa oopperassa sekä vuosina 1900–1919 ja 1920-luvun loppupuolella New Yorkin Metropolitan-oopperassa. Vuosina 1920–1925 hän oli Chicago Civic Operan jäsen, ja sittemmin hän lauloi San Franciscossa ja Los Angelesissa.

Metropolitan-oopperassa Homer tulkitsi aluksi enimmäkseen italialaisten ja ranskalaisten oopperoiden rooleja, mutta hän lisäsi ohjelmistoonsa pian myös Richard Wagnerin rooleja. Viimeisen kerran hän esiintyi Metropolitan-oopperassa vuonna 1929 Azucenan roolissa Giuseppe Verdin oopperassa Trubaduuri. Homerin huomattaviin rooleihin kuuluivat Amneris (Giuseppe Verdi: Aida), Orfeus (Christoph Willibald Gluck: Orfeus ja Eurydike) ja Dalila (Camille Saint-Saëns: Samson et Dalila). Vuonna 1910 Homer loi Noidan roolin Engelbert Humperdinckin teoksessa Königskinder, ja 14. maaliskuuta 1912 hän loi Metropolitan-oopperassa nimiroolin Horatio Parkerin kolminäytöksisessä oopperassa Mona. Homerilta on säilynyt useita levytyksiä.

League of Women Voters valitsi Homerin vuosina 1923 ja 1924 yhdeksi kahdestatoista merkittävimmästä elossa olleesta naisesta. Homerilla oli kuusi lasta, ja säveltäjä Samuel Barber oli hänen sisarenpoikansa.