Louis Desaix
Louis Charles Antoine Desaix de Veygoux (17. elokuuta 1768 lähellä Riomia, Ranska – 14. kesäkuuta 1800 Marengo, Italia)[1] oli ranskalainen kenraali, joka toimi komentajana Ranskan vallankumoussodissa.
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Desaix syntyi aatelisen tilanherran poikana, ja käytti nuorempana perheensä läänitykseen viitannutta lisänimeä de Veygoux.[1] Desaix lähetettiin sotilaskouluun vain kahdeksanvuotiaana,[2] ja hän valmistui upseeriksi vuonna 1783.[3] Vallankumouksen puhjetessa vuonna 1789 hän oli aliluutnantti. Muu suku pakeni maasta vuonna 1791. Ensimmäisen vallankumoussodan puhjettua keväällä 1792 Desaix’sta tuli jalkaväkirykmentin kapteeni Reinin-armeijassa ja kenraali Victor de Broglien adjutantti. Hän jäi elokuussa 1792 hetkellisesti vihollisen sotavangiksi, ja palattuaan Ranskan puolelle hänet vangittiin sielläkin, mutta vapautettiin jo lokakuun lopussa.[2] Tämän jälkeen hän yleni nopeasti Reinin-armeijan komissaarien tuella, vaikka vallankumoushallitus Pariisissa vastusti sitä hänen sukunsa emigraation vuoksi.[1][2] Desaix ylennettiin elokuussa 1793 prikaatinkenraaliksi ja lokakuussa divisioonankenraaliksi, ja vuoden lopussa hänestä tuli Reinin-armeijan oikean siiven komentaja.[2]
Desaix kunnostautui vuosien 1793–1795 torjuntataisteluissa Reinin rintamalla. Lokakuussa 1795 hän osallistui divisioonankomentajana Mannheimin piiritykseen.[2] Vuonna 1796 hän oli hetken aikaa Reinin ja Mosellen armeijan tilapäisenä komentajana, ja sen jälkeen saman armeijan keskimmäisen siiven komentajana kenraali Jean-Victor Moreaun johtamassa kesän 1796 offensiivissa. Hyökkäyksen kärkenä toimineet Desaix’n joukot ylittivät ensimmäisinä Reinin 24. kesäkuuta 1796. Hän osallistui elokuussa voitokkaiseen Neresheimin taisteluun, löi syyskuun alussa itävaltalaiset Geisenfeldissä, osallistui Moreaun armeijan perääntymistaisteluihin ja jäi lopuksi puolustamaan Kehliä kahden kuukauden ajaksi.[2][3] Keväällä 1797 Desaix oli jälleen keskisiiven komentajana kenraali Laurent de Gouvion Saint-Cyrin johtamassa uudessa hyökkäyksessä, mutta tällä kertaa hän haavoittui ylittäessään Reiniä 20. huhtikuuta Diersheimissa ja joutui jäämään pois.[2][3][1]
Vuoden 1797 jälkipuoliskon Desaix vietti Italiassa seuraten kenraali Napoleon Bonaparten sotaretkeä. Napoleonin vuoden 1798 Egyptin-sotaretkellä Desaix osallistui muun muassa Maltan valtaukseen ja voitokkaaseen Pyramidien taisteluun. Napoleon nimitti hänet Kairon provinssin komentajaksi, minkä jälkeen hän eteni ylös Niiliä ja valtasi vähitellen koko Ylä-Egyptin pakottaen huhtikuuhun 1799 mennessä mamelukkikomentaja Murad Beyn joukot perääntymään maasta.[1][2][3] Desaix teki parannuksia alueen hallintoon ja egyptiläiset antoivat hänelle lempinimen ”oikeudenmukainen sulttaani”.[2] Napoleonin palatessa Eurooppaan Desaix’n armeija jäi jumiin Egyptiin. Taatakseen joukkojen kotiinpääsyn Desaix allekirjoitti tammikuussa 1800 englantilaisen amiraali Sidney Smithin suosituksesta ranskalaisille sanellun epäedullisen El Arishin konvention.[2][3] Napoleonin kutsuttua Desaix’n palaamaan hän jätti maaliskuussa 1800 joukkonsa kenraali Jean-Baptiste Kléberille ja nousi laivaan. Britit kaappasivat aluksen merellä ja veivät Desaix’n vankina Livornoon, jossa hänet huhtikuussa 1800 vapautettiin.[2][1]
Desaix saapui 11. kesäkuuta 1800 Napoleonin luo tämän ollessa matkalla vapauttamaan Genovaa itävaltalaisten piirityksestä. Napoleon antoi Desaix’n komentoon kaksi divisioonaa ja lähetti hänet 13. kesäkuuta etelään kohti Genovaa, mutta tulviva joki hidasti Desaix’ta niin, että hän ehti vielä seuraavana päivänä palaamaan Napoleonin avuksi tämän kohdattua toisen vihollisarmeijan. Desaix’n saapuminen ja hänen johtamansa vastahyökkäys käänsivät Marengon taistelun 14. kesäkuuta ranskalaisten voitoksi, mutta hän kaatui itse taistelussa saatuaan luodin sydämeensä.[2][3][1] Tämä tapahtui sattumalta samana päivänä, kun kenraali Kléber murhattiin Egyptissä.[2] Desaix haudattiin Sankt Bernhardin solan luostariin.[2][3]
Desaix’n nimi on kaiverrettu Pariisin Riemukaareen.[2] Hänen vuoden 1797 Italian-sotaretkellä kirjoittamansa, Napoleonia ihannoiva päiväkirja julkaistiin vuonna 1907.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Louis-Charles-Antoine Desaix de Veygoux (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 3.1.2019.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Nathan D. Jensen: General Louis-Charles-Antoine Desaix de Veygoux (englanniksi) Frenchempire.com. Viitattu 3.1.2019.
- ↑ a b c d e f g Nordisk familjebok (1907), s. 186–187 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 3.1.2019.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Louis Desaix Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
