Louis-James-Alfred Lefébure-Wély

Louis-James-Alfred Lefébure-Wély

Louis-James-Alfred Lefébure-Wély (13. marraskuuta 1817 Pariisi – 31. joulukuuta 1869 Pariisi) oli ranskalainen urkuri ja säveltäjä. Hän sijaisti 8-vuotiaasta alkaen isäänsä Pariisin Saint-Rochin urkuparvella ja seurasi tätä myöhemmin kirkon urkurina. Saint-Rochista Lefébure-Wély siirtyi 1846 La Madeleinen urkuriksi. Tässä tehtävässä hän soitti muun muassa Frédéric Chopinin hautajaisissa. Léfébure-Wély jäi vapaaksi säveltäjäksi 1857, mutta otti ystävänsä urkujenrakentaja Aristide Cavaillé-Collin toiveesta 1863 vastaan paikan Saint-Sulpicen pääurkurina Cavaillé-Collin saatua vastikään valmiiksi kirkon urut, jotka olivat Ranskan suurimmat.

Lefébure-Wély sävelsi muun muassa oopperan, kantaatteja, messuja ja pianomusiikkia, mutta ennen kaikkea hänet muistetaan urkuteoksistaan. Ne olivat usein syntyneet hänen messussa improvisoimistaan sävelmistä, jotka hän sittemmin kirjoitti muistiin. Hänen teoksiaan on myöhemmin moitittu paikoin liian kepeiksi, mutta on muistettava, että suurena urkuvirtuoosina pidetty Lefébure-Wély samoin kuin hänen ajan hengelle uskolliset improvisaationsa ja sävellyksensä olivat niin papiston kuin seurakuntalaisten suuresti arvostamia. Saint-Sulpicen kirkkoherra erityisesti toivoi improvisaatioiden tallentamista kirjoitettuina.

Saint-Sulpicen pääurkurin tehtävässä Lefébure-Wély toimi kuolemaansa asti. Hän menehtyi yllättäen uudenvuodenaattona 1869, jolloin Cavaillé-Coll, varmistaakseen urkunsa säilymisen osaavan urkurin käsissä, sai nopealla toiminnallaan ja arvovallallaan hankittua tuolloin La Madeleinessa Saint-Saënsin assistenttina työskennelleen Charles-Marie Widorin Lefébure-Wélyn paikalle ennen kuin virkaa ehdittiin oikeastaan edes panna hakuun. Widorin oli määrä hoitaa tointa väliaikaisesti, mutta asian unohduttua hän hallitsi Saint-Sulpicen urkuparvea lopulta yli 60 vuoden ajan.