Lory Maier-Smits
Eleonore Clara Maria Lory Maier-Smits (6. maaliskuuta 1893 – Höntrop, Saksa 19. syyskuuta 1971 Laufenburg am Rhein, Saksa) tuli tunnetuksi ensimmäisenä eurytmiatanssijana.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Loryn vanhemmat olivat antroposofeja. Äiti Clara Smits oli aiemmin suuntautunut ateismiin, mutta poikansa kuolema 5-vuotiaana umpilisäkkeen tulehdukseen ajoi hänet henkiseen etsintään. Ystävänsä neuvosta hän hakeutui teosofian piiriin hakemaan lohdutusta siihen kuuluvasta jälleensyntymisopista. Järjestöä Saksassa vetäneen Rudolf Steinerin Dusseldorffissa vuonna 1903 pitämän ensimmäisen julkisen luennon jälkeen Clara Smits alkoi organisoida liikkeen toimintaa kaupungissa.[1]
Loryn valmistaminen tehtäväänsä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lory muisteli myöhemmin, että hän sai kuunnella Rudolf Steinerin luentoja Ruusurististä ja yliaistillisesta todellisuudesta jo vuonna 1907 eli 14-vuotiaana ja että Steiner oli jo silloin kiinnittänyt huomiota häneen. Häntä oli häirinnyt, että Steiner puhutteli häntä kuin aikuista, mitä hän piti itävaltalaisena tapana. Kahta vuotta myöhemmin kuulemaansa luentosarjaa ”Henkiset hierarkiat, ja niiden heijastuminen fyysiseen maailmaan – Eläinrata, planeetat, kosmos” hän kuvaili myöhemmin taivasten aukeamisena.[2]
Loryn isän kuoltua Clara Smits kävi tapaamassa Rudolf Steineria. Tämä oli kysynyt Lorysta ja kun oli kuullut, että tytär oli kiinnostunut Mensendiek-voimistelusta ehdottanut, että Lory voisi perustaa tanssinsa teosofiaan ja Steiner opettaisi, kuinka. Steiner kertoi, että eetterisiä voimia voisi voimistaa rytmisen liikkumisen keinoin. Uudentyyppinen liike pohjautuisi eetteriruumiiseen. Se ei perustuisi musiikkiin vaan ns. näkyvään puheeseen. Steinerin mukaan Lemuria-kaudella papittaret saivat unitilassa viestejä puilta, kiviltä, tuulilta jne ja korkeampien voimien viestit muuttuivat kuultavaksi ääneksi ja jalostivat sieluja. Steinerin mukaan sielujen elämä oli herätetty näin.[3]
Tammikuussa 1912 Steiner alkoi antaa Lorylle yksityiskohtaisia ohjeita, kuten tutkia yksinään kreikkalaisten patsaiden ja Agrippa von Nettesheimin De philosophia occulta -teoksen kuvia ja tarkastella niiden asentoja, lukea kreikkalaisista temppelitansseista, puhua sanoja, joissa on vain yksi vokaali ja kirjoittaa jaloilla mutta vasemmalla jalalla peilikirjoituksena. Steiner myös osoitti egyptiläistyylistä kuvaa, jonka jalkaterät olivat kiinni maassa, ja väitti, että jos ihmiskuntaa olisi kohdannut joku muu impulssi, olisimme kiinni maassa kuin kasvit.[4] Syyskuussa 1912 Steiner piti Lorylle yhdeksän oppituntia. Lory sai myös osallistua Steinerin mysteerinäytelmiin. Siitä eteenpäin Steiner opetti Lorya säännöllisesti.[5]
Ura eurytmistina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lory Smits sai alkaa esiintyä ja pitää itse kursseja. Vuonna 1917 hän meni naimisiin ja sai kolme lasta. Steiner kielsi Lory Maier-Smitsiä harjoittamasta eurytmiaa raskauksien aikana. Vuonna 1922 Maier-Smits jäi Steinerin kanssa käymänsä pitkän keskustelun seurauksena kokonaan pois eurytmiaryhmästä ja vetäytyi rooliinsa puolisona ja äitinä. Hän palasi eurytmian pariin vasta miehensä vuonna 1958 tapahtuneen kuoleman jälkeen.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Siegloch, Magdalene: How the New Art of Eurythmy Began: Lory Maier-Smits, The First Eurythmist, s. 2–3. Temple Lodge Publishing, 1997 (1993). ISBN 9781906999810 (englanti)
- ↑ Siegloch, Magdalene: How the New Art of Eurythmy Began: Lory Maier-Smits, The First Eurythmist, s. 8–10. Temple Lodge Publishing, 1997 (1993). ISBN 9781906999810 (englanti)
- ↑ Siegloch, Magdalene: How the New Art of Eurythmy Began: Lory Maier-Smits, The First Eurythmist, s. 10–13. Temple Lodge Publishing, 1997 (1993). ISBN 9781906999810 (englanti)
- ↑ Siegloch, Magdalene: How the New Art of Eurythmy Began: Lory Maier-Smits, The First Eurythmist, s. 14–17. Temple Lodge Publishing, 1997 (1993). ISBN 9781906999810 (englanti)
- ↑ Siegloch, Magdalene: How the New Art of Eurythmy Began: Lory Maier-Smits, The First Eurythmist, s. 23–54. Temple Lodge Publishing, 1997 (1993). ISBN 9781906999810 (englanti)
- ↑ Siegloch, Magdalene: Forschungsstelle Kulturimpuls - Biographien Dokumentation biographien.kulturimpuls.org. Viitattu 1.8.2018.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
