Lollardit
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Lollardit (lollard, keskiajan englantia[1] , alasaks. lollen = ’laulaa hiljaa’, ’hyräillä’), tarkoittaa begiinien ja begardien sukuista uskonnollista ryhmää. Se oli alun perin Alankomaissa begardeista vuoden 1300 tienoilla syntynyt sairaanhoito- ja hautausjärjestö. Kirkko vainosi sen jäseniä, koska piti heitä kerettiläisinä.[2][3] Nimitystä käytettiin muistakin harhaoppisista, ja se siirtyi Englantiin John Wycliffen kannattajien nimeksi.[1][2]
Englannissa Canterburyn arkkipiispana Thomas Arundel vastusti lollardeja, joita poltettiin roviolla. Arundelin johdolla lollardijohtaja sir John Oldcastle tuomittiin kuolemaan 1413.[3]