Lokainhevonen
| Lokainhevonen | |
|---|---|
| Tyyppi: | lämminverinen |
| Alkuperä ja nimet | |
| Alkuperämaa: |
 Tadžikistan |
| Polveutuminen: | paikalliset hevoset, itämaiset hevoset |
| Rodun syntyaika: | 1500-luku |
| Muita nimityksiä: | lokai |
| Ominaisuudet | |
| Korkeus: | 150 cm |
| Värit: | ruunikko, rautias, kimo |
Lokainhevonen on lämminverinen pienhevosrotu, joka on peräisin Tadžikistanista.[1]
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lokainhevonen on pienikokoinen, erittäin kestävä ja melko nopea hevonen. Rodun nuorten hevosten suorituskykyä testataan säännöllisesti Dušanben ja Taškentin laukkaradoilla.[1]
Lokainhevonen on korkeudeltaan korkeimmillaan noin 150 cm, useammin pienempi ja jopa alle ponirajan, mutta rakenteeltaan ja erityisestä päänsä osalta hevosmainen. Pää on tavanomainen ja nenäpii suora. Kaula on lyhyt ja lihaksikas, lavat kohtalaisen viistot, rintakehä leveä ja syvä, selkä kiinteä ja lyhyenpuoleinen, takaosa lihaksikas. Jalat tapaavat olla voimakkaat ja kuivat, kuitenkin usein asennoiltaan virheelliset; kaviot ovat pienet ja hyvin kestävät.[1]
Rodussa esiintyvät väritykset ovat rautias, ruunikko, kimo ja voikkovärit, joskus myös musta. Karva on usein metallinkiiltoinen. Vuosina 1955-1970 rodun jalostuksessa vaikuttaneen oriin Farfor jälkeläisillä esiintyy kiharakarvaisuutta. Luonne on rauhallinen ja aulis.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lokainhevosen uskotaan kehittyneen 1500-luvulta alkaen Lokai-nimisen uzbekkipaimentolaisheimon jalostamana. Rotu pohjautuu paikalliseen tasankohevoseen, jota parannettiin risteyttämällä siihen arabian-, karabairin- ja jomudinhevosta sekä jonkin verran akhaltekeä ja turkomaanihevosta. Myöhemmin myös englannintäysiveristä ja terskinhevosta on käytetty rodun jalostuksessa.[1]
Lokainhevosia pidetään usein laitumella laumoissa vuoden ympäri. Eräs rodun käytöistä on perinteinen, hyvin vauhdikas kokpar-peli, jossa ratsukot kilpailevat vuohenruhon hallinnasta.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pickeral, Tamsin: The Encyclopedia of Horses & Ponies. Dempsey Parr, 1999. ISBN 1-84084-506-6