Litografia

Taidegrafiikka

Monotypia

• Kohopaino
• Puupiirros
• Linoleikkaus

Syväpaino

• Kuivaneula
• Etsaus
• Akvatinta
• Mezzotinto
• Carborundum

Laakapaino

• Litografia
• Serigrafia

Muuta

• Vedosmerkinnät
• Passepartout
• Suomalaiset taidegraafikot

Litografia eli kivipiirros (kivipaino, kivipainanta, kivipainotaide) on tasaiselle pinnalle käytettävä painomenetelmä, jossa painettava kuva piirretään suoraan painolaattaan. Painolaatta oli alun perin kalkkikiveä, joka on muotoutuvaa ja pehmeää. Kivi on yhä käytössä painolaatan materiaalina, mutta myös alumiinista tai sinkistä tehtyä laattaa on mahdollista käyttää. Optinen litografia on litografian muoto, jota käytetään puolijohteiden ja mikrosysteemijärjestelmien valmistamisessa.

Historia

Litogafian painamista Taideteollisuuskeskuskoulussa 1930-luvulla.

Litografian kehitti itävaltalainen Alois Senefelder (1771–1834), joka sai oppinsa Münchenissä. Kehitystyölle antoi pontta se, että 1700-luvun loppupuolella kaivattiin jäljennöstekniikkaa, joka olisi kupari- ja kohopainoa nopeampi ja halvelmpi. Uusi painomenetelmä oli helppo teollistaa, koska painettava kuva voitiin piirtää suoraan kalkkikivilaatan pintaan. Litografia oli myös ensimmäinen varsinainen laakapainotekniikka. Menetelmä yleistyi nopeasti, koska sillä oli nopeaa tuottaa painokuvia. Litografian nopea yleistyminen edesauttoi uusien ilmaisumuotojen syntymistä: oli mahdollista tuottaa helposti esimerkiksi ajankohtaisia satiirisia piirroksia, joita julkaistiin lehdissä. Menetelmä koneellistui nopeasti. Litografia vaikutti 1800-luvun lopulla voimakkaasti julistetaiteen kehittymiseen.

Litografiaa käyttivät muun muassa Francisco de Goya ja Eugène Delacroix. Honoré Daumier piirsi lähes päivittäin satiirisia kuvia pariisilaiselämästä La Caricature ja Le Charivari -lehtiin.^lähde? Ranskan asema litografiassa oli keskeinen koko 1800-luvun, ja se huipentui 1890-luvulla Henri de Toulouse-Lautrecin, Pierre Bonnardin ja Edouard Vuillardin tuotannossa.^lähde?

Suomen ensimmäisen kivipainon perusti Fredrik Tengström vuonna 1834 Helsinkiin.

Tekniikka

Vasemmalla näkyy negatiivikuva painokivessä. Oikealla on laatalla painettu paperi, jossa Münchenin kartta on nyt positiivikuvana.

Litografiaa käyttävä karttapaino Münchenissä.

Litografian perusidea on se, että vesi ja rasva hylkivät toisiaan. Aluksi kalkkikivilaatta siloitetaan ja sitten se karhennetaan haluttuun rosoisuuteen. Kalkkikivi on pehmeää, joten samaa laattaa voi hioa useitakin kertoja. Kuva piirretään laattaan rasvaliidulla tai -kynällä tai maalataan tussilla. Tämän jälkeen laatta etsataan: Laatan pinta käsitellään arabikumin ja typpihapon seoksella, jotta rasvainen piirustusväri ei pääse leviämään haluttujen kohteiden ulkopuolelle. Etsaus muodostaa laatan kuvattomalle alueelle kalvon, joka puolestaan voimakkaasti suosii ja vastaanottaa vettä. Vedostusvaiheessa laatan pinta kostutetaan ja sitten väri telataan sen päälle. Tällöin väri tarttuu ainoastaan rasvaiseen piirustusjälkeen. Vedostuksessa käytetään litoprässiä, joka käyttää telan sijasta hankaajaa.

Kuvan tekeminen muistuttaa hyvin paljon luonnollista piirustustyötä, koska kuva tehdään laatalle suoraan kynällä tai liidulla. Työ on kuitenkin ajateltava aina negatiivikuvana, koska lopullinen painotyö on käänteinen: se mikä on piirretty laatalle kuvan oikeaan alalaitaan, näkyy painetussa kuvassa alavasemmalla.

Valotusmenetelmässä kuva maalataan ja piirretään läpinäkyville kalvoille valoa läpäisemättömällä värillä. Jokaisesta painoväristä luodaan oma kuvapohjansa valottamalla piirroskalvo valonherkän levyn päällä. Epäsuorassa laakapainotekniikassa painoväri siirtyy kuvapohjalta ensin kumikankaalla päällystetylle sylinterille ja siitä edelleen paperille.^lähde?

Suomessa valotusmenetelmä on nykyään suositumpi menetelmä kuin perinteinen kivilitografia. Valonherkän emulsion ja valotusfilmin käytön lisäksi voi valokopion kuva-aiheen siirtää kivelle voimakkaan liuottimen ja prässin puristuksen avulla. Kuvan siirron jälkeen työskentelyä jatketaan kivilitografian perinteisin menetelmin.^lähde?

Litografiataide Suomessa nykyään

Turkulainen taidemaalari ja taidegraafikko Antti Nieminen (k. 2007) teki taiteilijauransa alussa maalausten ohella puupiirroksia, mutta siirtyi myöhemmin tekemään pelkästään grafiikkaa, erityisesti kivipiirroksia ja litografiaa. Nieminen oli erityisen menestynyt litografian taitaja. Litografiaa välineenään käyttäviä suomalaisia nykytaiteilijoita ovat muun muassa Kuutti Lavonen, Matti Hintikka, Jorma Hautala, Visa Norros, Tapani Mikkonen, Kaisu Sirviö ja Anna Alapuro. Suomessa toimii yksi litografian työhuone, Helsingin Kivipaino, joka vedostaa taiteilijoille heidän originaaleja kivilitografioitaan.^lähde?

Pro Litografia on taiteilijoiden vetämä yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää kiveltä painettavan litografian asemaa ja merkitystä sekä kivilitografian tulevaisuutta Suomessa ja ulkomailla. Yhdistys perustettiin vuonna 2003, jäseniä sillä on yli kolmekymmentä. Jäsenistö koostuu nykytaiteilijoista sekä alan tutkijoista ja tukijoista. Yhdistys järjestää kurssitoimintaa, tukee tutkimushankkeita, on perustanut julkaisusarjan sekä järjestänyt näyttelyitä koti- ja ulkomailla, muun muassa Etelä-Karjalan taidemuseossa Lappeenrannassa, Porvoon taidehallissa sekä Frans Masereel International Printmaking Centrumissa Belgiassa. Lisäksi yhdistys kokoaa ja ylläpitää suomalaista kivilitografiavedosarkistoa.

Lähteet

• Juha Joro: Litografia eli kivipiirros 2004. Juha Joro. Arkistoitu 24.7.2007. Viitattu 2.6.2009.
• Samu Karvala: Kivipainon pelastajat koolla Uusimaa. 5.3.2009. Arkistoitu 16.10.2014. Viitattu 2.2.2011.
• Kuvia kiveltä - Pro Litografia -yhdistyksen näyttely Etelä-Karjalan tapahtumat. Lappeenranta: eKarjala Oy. Viitattu 2.2.2011.^{[vanhentunut linkki]}

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Litografia Wikimedia Commonsissa