Litiumnitridi
Litiumnitridi | |
---|---|
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
PubChem CID | |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | Li3N |
Moolimassa | 34,833 |
Ulkomuoto | Punainen kiteinen aine |
Sulamispiste | 813 °C[1] |
Tiheys | 1,27 g/cm3[1] |
Liukoisuus veteen | Reagoi veden kanssa |
Litiumnitridi (Li3N) on litium- ja nitridi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään katalyyttinä.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa litiumnitridi on ruskehtavan punaista tai harmahtavaa kiteistä ainetta. Yhdisteen alkeiskoppi on heksagonaalinen. Litiumnitridi reagoi hyvin kiivaasti veden kanssa litiumhydroksidiksi ja ammoniakiksi. Aine on myös vahva pelkistin. Litiumnitridin rakenne on kerrosmainen ja litiumionien johtuvuus on poikkeuksellisen suuri (1,2·10−3 Ω−1cm−1). Kuumennettaessa litiumnitridiä noin 840 °C:n lämpötilaan se hajoaa.[2][3][4][5][6][7]
Litiumnitridiä valmistetaan metallisen litiumin ja typen reaktiolla 500–800 °C:n lämpötilassa.[2][3][4][5][6][7]
- 6 Li + N2 → 2 Li3N
Litiumnitridiä käytetään katalyyttinä valmistettaessa kuutiollista boorinitridiä ja reagenssina orgaanisen kemian synteeseissä. Yhdistettä on tutkittu myös käytettäväksi elektrodina litiumrikkiakuissa ja vedynvarastointisovellutuksiin.[2][3][4][5][7][8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–72. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.11.2022). (englanniksi)
- ↑ a b c Conrad W. Kamienski, Daniel P. McDonald, Marshall W. Stark & John R. Papcun: Lithium and Lithium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004.
- ↑ a b c Kenneth L. Roberts & Leroy Covington, Jr.: Nitrides, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005.
- ↑ a b c Ulrich Wietelmann & Martin Steinbild: Lithium and Lithium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2014 (englanniksi)
- ↑ a b c Peter Ettmayer & Walter Lengauer: Nitrides, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ a b E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 549. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ a b c Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 506. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398 (englanniksi)
- ↑ Peter Atkins, Tina Overton, Jonathan Rourke, Mark Weller, Fraser Armstrong: Shriver and Atkins' Inorganic Chemistry, s. 330. Oxford University Press, 2010. ISBN 978-0199236176 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.11.2022). (englanniksi)