Lintulan luostari (Kivennapa)
Lintulan luostari oli Karjalankannaksella Kivennavan pitäjän Lintulan kylässä vuodesta 1895 toiminut ortodoksisen kirkon nunnaluostari. Toisen maailmansodan jälkeen, kun Karjalankannas luovutettiin Neuvostoliitolle, uusi Lintulan luostari rakennettiin Heinävedelle Palokin kylään. 2000-luvulla myös Kivennavan Lintulassa Karjalankannaksella Venäjällä toimii jälleen ortodoksiluostari, joka on rakentanut uudelleen vuonna 2013 entisen Lintulan luostarin kirkon. Lintulan luostareita on siis nykyisin kaksi, toinen Venäjällä ja toinen Suomessa.
Luostarin synty
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pyhän Kolminaisuuden yhteiselämäluostarin kohoaminen Kivennavan luterilaiseen pitäjään juontaa alkunsa rautatieonnettomuudesta 17.10.1888.[1] Se ei ollut mikään pikkuonnettomuus, vaunujen suistuminen kiskoilta aiheutti kymmenien ihmisen kuoleman. Merkittävää oli, että onnettomuus kohtasi keisari Aleksanteri III:n seuruetta. Myös keisarin vaunu putosi kiskoilta, mutta ei kaatunut eikä murskautunut niin pahoin, kuin useat muut keisarillisen junan vaunuista. Onnettomuudesta joutui syytettyjen penkille salaneuvos Feodor Petrovits Neronov. Neronov oli rautateiden johtava virkamies, mutta onnettomuus ei ollut hänen laiminlyöntiensä syytä. Neronov kuitenkin tuomittiin kuolemaan. Hän vältti tuomion täytäntöönpanon lahjoittamalla puolet maaomaisuudestaan hyväntekeväisyysyhteisölle, joka ryhtyi rakentamaan turva- ja koulukotia kodittomille tytöille Neronovin entisille tiluksille Lintulaan. Virkansa hän kuitenkin menetti. Neronovin isä oli pappi Peter Nero, joka oli perustanut naisten luostarin Kazaniin ja Neronov seurasi isänsä esimerkkiä rakennuttamalla Lintulaan Pyhän Kolminaisuuden kirkon.[2]
Uuden naisluostarin elementit olivat siis olemassa, mutta ”vääräuskoista” ortodoksista luostaria ei Kivennavan seurakunnassa haluttu nähdä. Pelättiin sen käännyttävän tyttöjä isien uskosta ja venäläistävän väestöä. Tuolloin yhä lisääntyvä venäläisvaikutus oli väestöstä uhkaavaa siitä huolimatta, että elämisen ehdot olivat yhä useammalla yhä enemmän kiinni Pietarin läheisyydestä. Karjalankannas oli se osa suuriruhtinaskuntaa, jossa venäläisyys oli läsnä selvimmin. Sen vuoksi siellä myös pidettiin tiukasti kiinni Ruotsin vallan aikaisista tavoista ja lainsäädännöstä, jonka oli luvattu Suomessa säilyvän. Uskonnollisen toiminnan ns. suvaitsevaisuussäädöksissä oli luostarilaitos kielletty. Valamon luostaria ei sentään uskallettu lakkauttaa. Senaatti sai vuonna 1894 käsiteltäväkseen Neronovin ja hänen vaimonsa lahjoituksiin perustuvan esityksen ortodoksisen naisluostarin perustamisesta Lintulajoen varrella olevalle tilalle. Senaatti hylkäsi suunnitelman vuonna 1781 vahvistettuun perustuslakiin viitaten. Erityisesti tyttöjen turvakoti ja koulu epäilyttivät, sillä ne haiskahtivat käännytyskeskukselta.[2]
Luostarihanke sai kuitenkin tämän jälkeen vahvaa tukea korkeilta virkamiehiltä ja keisari Nikolai II allekirjoitti luostarin lupakirjan vuonna 1895. Lintulan luostari oli perustettu. Ehtona oli, että luostarin tuli toimia vain kreikkalaiskatolisen väestön piirissä eikä Suomen valtiolta pidä vaatia avustuksia luostarin ylläpitoon.
Vaiheet ennen Suomen itsenäistymistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luostarin toimintaa siivittivät lahjoitukset. Suurin osa Kivennapaa oli venäläisen aateliston omistamaa. Vuoden 1870 jälkeen Riihimäeltä Pietariin rakennettu rautatie mahdollisti muutaman tunnin matkan Pietarista Kannaksen maaseudulle, joka oli pietarilaiselle kuin ulkomaille matkustamista. Venäläisiä huviloita ja kartanoita nousi kaikkialle Lintulan ympäristöön. Terijoelle oli täältä matkaa vain 15 kilometriä. Lintulan luostarikin omisti Kannaksella huviloita, joita se vuokrasi ja sai näin lisätuloja.[3]
Pitkänäperjantaina 1916 yöllä sytytettiin Lintulan luostarin kirkko tuleen. Maanomistaja ja huvila-asukas ruhtinas Ivan Saltykov rakennutti luostarille uuden kirkon, mutta luostari ei selvittämättömäksi jääneestä tuhopoltosta koskaan täysin toipunut.
Itsenäisen Suomen aika ja evakuointi sodan sytyttyä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen itsenäistyminen muutti täysin luostarin toimintaympäristön. Saltsykovin huvila purettiin ja tiilet myytiin Äyräpään kunnalle. Äyräpään seurakunta käytti nämä uuden kirkon rakennustyössä. Nyt luostari eli puutteessa. Suurin osa sisarista oli Venäjältä tulleita ja monet vielä vuonna 1926 vailla Suomen kansalaisuutta. Etsivän keskuspoliisin Terijoen alaosaston kanta sisariston oli kansalaisuushakemuksiin: ”Jäljellä olevista on kuluvana vuonna 20 nunnaa pyrkinyt maan kansalaisiksi, turvatakseen heti siten Suomessa olonsa, mikä ei kuitenkaan ole vähimmässäkään määrässä suotavaa.”
1930-luvulla luostari kaikesta huolimatta pääsi taas jaloilleen. Lintulan nunnat myivät Terijoen torilla omenoita ja kananmunia ja veivät hevosella maitoa Terijoen varakkaille asiakkaille. Viipurissa he myivät vihanneksia, viljaa ja koivuhalkoja. Muutama suomalainenkin liittyi luostarin sisaristoon. Talvisodan alla lokakuussa 1939 annetussa evakuointimääräyksessä nunnia käskettiin ottamaan mukaan vain viiden päivän muona. Sisaristo luuli palaavansa luostariin jonkin ajan kuluttua. Yksi sisar otti mukaan yhden ikonin ja tämä Jerusalemin Jumalanäidin ikoni on ainoa esine, joka on jäljellä vanhasta Lintulasta.[2]
Luostaritoiminnan jatko Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Lintulan luostari
Suomessa toimintaansa jatkava Lintulan luostari on Heinävedellä Palokin kylässä.
Lintulan luostari Kivennavalla 2000-luvulla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kivennavalla sijaitsevan Lintulan luostarin nykyinen kirkko on rakennettu uudestaan vuonna 2013. Paikka on huomaamaton, ja luostarista ajaa helposti ohitse. Lintula on Viipurista Pietariin johtavan valtatie M10:n varrella hieman ennen kuin käännytään Terijoelle. Pietarintieltä käännytään sinisen ladolta näyttävän rakennuksen kohdalla. Kapealla tiellä on bussin parkkipaikaksi sopiva levennys ennen kuin tie kääntyy jyrkästi vasemmalla ja nousee mäelle. Vasta luostarin pihalla näkyy, että kirkkorakennus on nyt samanlainen mitä se oli ennen sotia. Leveät kiviportaat, korkeat graniittipengerrykset ja niiden päällä jykevä kirkko.[4] Oleellista on, että Lintula on nyt elävä luostari, tosin sivuluostarina toimiva. Se toimii Konstantinoksen ja Helenan nunnaluostarin sivupisteenä Ogon'kissa entisen Lintulan luostarin paikalla.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Sanomalehti Laatokka nro 93 20.11.1888 sivu 2
- ↑ a b c Kivennapa Kestää Kivennapa-Säätiö ISBN 978-951-97862-6-1: sivut 82-88 Igumenia Marina: Lintula perustettiin hyvityksenä
- ↑ https://www.ort.fi/content/lintulan-luostarin-juurtuminen-suomalaiseen-yhteiskuntaan (Arkistoitu – Internet Archive) | SUOMEN ORTODOKSINEN KIRKKO | Viitattu 12.12.2015
- ↑ Karjala Suomalainen matkaopas Markus Lehtipuu 2011 ISBN 978-952-9715-40-4
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lintulan luostari (Kivennapa) Wikimedia Commonsissa
- Kaksi naisten taloa Kannaksella, Helsingin Sanomat, 10.11.1929, nro 305, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot