Liekovarpio
| Liekovarpio | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Silmälläpidettävä [1] |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ericales |
| Heimo: | Kanervakasvit Ericaceae |
| Suku: | Liekovarpiot Cassiope |
| Laji: | tetragona |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Liekovarpio eli tunturiliekovarpio (Cassiope tetragona) on kanervakasveihin kuuluva, pohjoisen tundran ja vuoristojen varpukasvi.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liekovarpio on 10–30 cm korkeaksi kasvava pysty- ja jäykkävartinen varpu. Lehdet ovat talvehtivia, limittäin vastakkain ja varrenmyötäisiä. Lehden lapa on neulasmainen ja 3–5 mm pitkä. Varren haarojen kärkiosien lehtihangoissa olevat kukat ovat yksittäin, pitkäperäisiä ja nuokkuvia. Valkoinen teriö on kellomainen, viisijakoinen ja 6–8 mm pitkä. Heteitä kukassa on kymmenen kappaletta. Suomessa liekovarpio kukkii heinä-elokuussa. Hedelmä on kota.[2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Liekovarpio on pohjoinen, arktinen laji, jonka päälevinneisyysalue alkaa Uralilta ja jatkuu tundra- ja vuoristoalueilla itään läpi Siperian ja edelleen Alaskaan, Pohjois-Kanadaan, Grönlantiin ja Huippuvuorille. Kaukana muusta levinneisyysalueesta lajilla on erillinen esiintymä Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisilla suurtuntureilla sekä Kuolan niemimaalla.[3] Suomessa liekovarpiota tavataan ainoastaan Enontekiön Lapissa Käsivarren alueen suurtuntureilla.[4]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Liekovarpion päälevinneisyysalueilla laji on tyypillinen tundran kasvilaji.[3] Fennoskandiassa sen elinympäristöä ovat korkeiden tuntureiden ylärinteiden kankaat ja kivikot. Laji on kalkinsuosija.[2]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toisinaan liekovarpiota viljellään kivikkokasvina puutarhoissa.[3] Arktisilla seuduilla liekovarpiota on yleisesti käytetty polttoaineena.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Liekovarpio (tunturiliekovarpio) – Cassiope tetragona Laji.fi. Viitattu 11.5.2022.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 209.
- ↑ a b c Den virtuella floran: Kantljung (ruotsiksi) Viitattu 26.3.2011.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Liekovarpion levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 26.3.2011.
- ↑ LuontoPortti: Liekovarpio (Cassiope tetragona) Viitattu 27.3.2011.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laji.fi: Liekovarpio eli tunturiliekovarpio (Cassiope tetragona)
- Kasviatlas 2020: Liekovarpion eli tunturiliekovarpion (Cassiope tetragona) levinneisyys Suomessa
- Pohjolan kasvien pauloissa: Cassiope tetragona – liekovarpio, tunturiliekovarpio
- JSTOR Global Plants: Cassiope tetragona (englanniksi)
- Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Cassiope tetragona (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Cassiope tetragona (englanniksi)