Liberian toinen sisällissota
| Liberian toinen sisällissota | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
Liberian toinen sisällissota käytiin vuosina 1999-2003. Sota alkoi vuonna 1999, kun Guineaan paenneet kapinallisjoukot aloittivat hyökkäykset Liberian pohjoisosiin.
Vuosina 1989–1996 käydyn ensimmäisen sisällissodan jälkeen olot Liberiassa jatkuivat epävakaina. Entinen kapinapäällikkö Charles Taylor ei presidentinvaalit voitettuaan onnistunut tuomaan rauhaa maahan. Useat Taylorin vastustajat pakenivat maasta, ja alkoivat suunnitella tämän syrjäyttämistä. Taylorin tuettua hyökkäystä Guineaan alkoi maan presidentti Lansana Conté tukea liberialaisia kapinallisia, jotka vaativat Taylorin eroa.[1]
Taylor ei luottanut Liberian armeijaan, joka pitkälti periytyi edellisiltä hallitsijoilta, joita vastaan Taylor oli kapinallisena sotinut. Hän tukeutui sen sijaan miliiseihin, jotka koostuivat hänen omista vanhoista kapinallisistaan. Taylor sai tukea myös Sierra Leonessa toimivalta kapinallisjärjestö Revolutionary United Frontilta, jota hän oli tukenut vuodesta 1990 asti.[2] Tayloria vastassa olivat Guinean tukema Liberians United for Reconciliation and Democracy (LURD) sekä vuoden 2003 maaliskuussa kaakkois-Liberiaan hyökännyt Norsunluurannikon tukema Movement for Democracy in Liberia (MODEL).
Elokuuhun 2003 mennessä LURD oli taistellut tiensä pohjoisesta pääkaupunki Monroviaan. MODEL hallitsi noin puolta, mutta pääosin harvaanasuttua Liberiaa. Länsiafrikkalaisten rauhanturvajoukkojen, joita Yhdysvallat avusti sekä rahallisesti että sotilaallisesti, saavuttua Taylor lähti maanpakoon Nigeriaan. Rauhansopimus allekirjoitettiin 18. elokuuta 2003. Tämän jälkeen LURD vetäytyi pääkaupunki Monroviasta, ja kaupunki joutui rauhanturvaajien haltuun.[3]
Toisen sisällissodan jälkeen maassa alkoi voimakas jälleenrakennustyö, ja ensimmäiset sodan jälkeiset vaalit pidettiin loka-marraskuussa 2005.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ilmari Käihkö: ‘Taylor must go’ – the strategy of the Liberians United for Reconciliation and Democracy. Small Wars & Insurgencies, 4.3.2015, nro 2, s. 248–270. doi:10.1080/09592318.2015.1007561 ISSN 0959-2318 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Ilmari Käihkö: Liberia Incorporated: military contracting, cohesion and inclusion in Charles Taylor’s Liberia. Conflict, Security & Development, 2.1.2017, nro 1, s. 53–72. doi:10.1080/14678802.2017.1261446 ISSN 1467-8802 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ http://global.finland.fi/Public/default.aspx?contentid=40999 (Arkistoitu – Internet Archive)