Libanonin rauhanturvaoperaatio 2006

Libanonin rauhanturvaoperaatio 2006 on hanke, mistä on päätetty Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman perusteella. Yhdistyneet kansakunnat voi lähettää enintään 15 000 sotilasta käsittävän joukon Etelä-Libanoniin turvaamaan rauhaa. Operaation tarkoituksena on yhdessä Libanonin asevoimien kanssa ottaa Etelä-Libanon haltuun, estää Hizbollahin asetäydennykset pääasiassa Syyriasta Bekaan laakson kautta sekä riisua Hizbollah aseista.

Alueella on jo ennestään noin 2000 YK:n rauhanturvaajan UNIFIL-joukko. Alueella on myös UNTSO-operaatio, mikä käsittää sotilastarkkailua alueella.

Israelin pääministeri Ehud Olmert pyysi jo ennen kuin YK:n päätöksenteko asiasta oli valmiina Saksaa lähettämään joukkoja Etelä-Libanoniin. Saksassa ilmenneen vastustuksen vuoksi Saksa lähettikin vain laivoja tukemaan operaation logistiikkaa. Viralliseksi perusteluksi ilmoitettiin, että ei haluta historiallisista syistä muodostuvan tilannetta, missä saksalaissotilas saattaisi joutua ampumaan israelilaissotilasta rauhanturvaoperaatiossa. Myöhemmin myös muut EU-maat tarjosivat laivastoa.

Israelin ja Hizbollahin taisteluiden kestäessä Ranska kohosi EU:ssa merkittävään rooliin rauhan välittämisessä. Ranska lupasi aluksi 2 500 sotilasta rauhanturvaoperaation rungoksi. Sittemmin Ranska ilmoitti, että se voi lähettää alueelle vain 200 sotilasta lisää, jolloin UNIFIL-joukoissa palvelevat 200 ranskalaista huomioon ottaen yhteismäärä olisi kohonnut 400:aan. Ranska ilmoitti lisäksi, että sen on vaikea irrottaa enempää joukkoja, koska Ranskalla on muissa tehtävissä ulkomailla 1 700 sotilasta.

20. elokuuta 2006 Israel ilmoitti, ettei se halua Libanoniin rauhanturvaajamaiksi sellaisia, joilla ei ole diplomaattisia suhteita. Libanoniin joukkoja tarjonneista maista Bangladeshilla, Indonesialla ja Malesialla ei ole diplomaattisuhteita Israeliin.

Tämän jälkeen Romano Prodi tarjosi Ranskan lupaamaa määrää italialaisia joukkoja YK:n rauhanturvaoperaation rungoksi edellyttäen kuitenkin, että Israel takaa YK-joukkojen turvallisuuden ilmahyökkäyksiltä.

Kysymys Hizbollahin aseistariisunnasta nousi ydinkysymykseksi, koska Hizbollah ei ollut ilmoittanut luopuvansa aseistaan, vaan juhli aselepoa voittonaan. Hizbollahin aseistariisunta päätettiin käytännössä jättää Libanonin asevoimien tehtäväksi. Israel on ilmoittanut, ettei se luovu Libanonin meri- ja ilmasaarrosta ennen kuin kansainväliset joukot ovat tulleet alueelle riittävässä määrin. Israel ei myöskään luovuta Etelä-Libanonissa kuin osan asemistaan Libanonin asevoimille odottaen kansainvälisten joukkojen saapumista alueelle.

YK:n suunnitelma

YK:lla on tavoitteena se, että sillä on kaiken kaikkiaan enintään 15 000 rauhanturvaajaa Etelä-Libanonissa. Tähän lukuun lasketaan alueella jo olevat 2 000 UNIFIL-rauhanturvaajaa, jolloin voidaan lähettää 13 000 lisää. Yhdistyneiden kansakuntien tavoitteena on se, että:

• 2. syyskuuta 2006 olisi paikalla 3 500 rauhanturvaajana, mihin sisältyisi kolme jalkaväkipataljoonaa, yksi kevyt tiedustelupataljoona, yksi rakentajapioneeripataljoona ja sotilaspoliisi.

• 5. lokakuuta 2006 olisi paikalla kolme moottoroitua jalkaväkipataljoonaa, kaksi kevyttä tiedustelupataljoonaa lisää sekä lisää pioneereja ja sotilaspoliiseja.

• 4. marraskuuta 2006 mennessä loput joukoista. Telepgraph [1]

Yhdistyneiden kansakuntien joukkoja komentaa ranskalainen kenraali helmikuuhun 2007, minkä jälkeen komento siirtyy italialaiselle kenraalille. [2]

Joukkoja tarjonneita maita

• Bangladesh tarjosi joukkoja. Israel ei hyväksy sellaisten niiden maiden joukkoja, joilla ei ole diplomaattisuhteita Israeliin.
• Belgia tarjoaa neljää sataa sotilasta [3]
• Bulgaria tarjoaa noin sataa sotilasta tai lääkintähenkilökuntaan kuuluvaa YK:lle. Asia selviää kymmenen päivän kuluessa [4]
• Espanja lupaa lähettää enintään 1200 sotilasta [5]
• Indonesia tarjosi joukkoja. Israel ei hyväksy sellaisten maiden joukkoja, joilla ei ole diplomaattisuhteita Israeliin.
• Italia lähettää 2 500 rauhanturvaajaa Etelä-Libanoniin [6]
• Malesia tarjosi joukkoja. Israel ei hyväksy sellaisten maiden joukkoja, joilla ei ole diplomaattisuhteita Israeliin.
• Puola tarjoaa 250 sotilasta [7]
• Ranska. Alun perin tarjottu 2 500 sotilasta, sittemmin ilmoitettu, että alueella jo olevan 200 UNIFIL-rauhanturvaajan lisäksi tulee noin 200 rakentajapioneeria. 49 pioneeria lähti jo ensivaiheessa. Myöhemmin on ilmoitettu, että Ranska tuleekin lähettämään kaksi 800 sotilaan pataljoonaa, yhteensä 1600 sotilasta lisää.
• Saksa. Israelin päämministeri Ehud Olmert pyysi Saksalta suoraan rauhanturvaajia, mihin Angela Merkel myöntyi. Saksan yleinen mielipide oli kuitenkin penseä ja lopulta päätettiin lähettää laivasto-osasto tukemaan rauhanturvaoperaatiota. Saksalaiset tarjoavat käyttöön myös sairaalalaivan.
• Suomi, 250 raivaaja- tai rakentajapioneeria, vahvistettu komppania. Raivaajapioneereja Porin prikaatista ja mikäli tarvitaan rakennuspioneereja niin rakennusmiehiä reservistä.
• Turkki on valmis lähettämään rauhanturvaajia Libanoniin

Yhdysvallat suositti alussa, että Egypti ja Turkki lähettäisivät joukkoja Etelä-Libanoniin.