Lev Nikulin
Lev Veniaminovitš Nikulin (ven. Лев Вениами́нович Нику́лин, oikea sukunimi Olkonitski, Олькони́цкий;[1] 20. toukokuuta 1891 Žitomir – 9. maaliskuuta 1967 Moskova) oli venäläinen neuvostokirjailija.
Nikulin syntyi näyttelijäperheeseen. Hän opiskeli Moskovan kauppakorkeakoulussa ja julkaisi ensimmäisen teoksensa vuonna 1910. Venäjän sisällissodan aikana Nikulin toimi puna-armeijan valistustyöntekijänä. Sen jälkeen hän työskenteli diplomaattina ja toimittajana ja matkusteli paljon ulkomailla.[1]
Kirjailija tunnetaan lähinnä vallankumoushistoriallisista seikkailuromaaneistaan ja taiteilijaelämänkerroistaan. Hän kirjoitti myös näytelmiä, elokuvakäsikirjoituksia ja matkakertomuksia.[2] Napoleonin sodista kertova historiallinen romaani Rossii vernyje syny (”Venäjän uskolliset pojat”, 1950) sai Stalin-palkinnon vuonna 1951. Nikulinin teosten taiteellinen arvo on vähäinen.[1]
Suomennettuja teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- (Leo Nikulin): Pelkuri (Trus). Suom. Saimi Kuivala. Moskova: Edistys, 1964.
- Operaatio Trusti (Mjortvaja zyb). Suom. Ulla-Liisa Heino. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1966.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 529–530. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3
- ↑ Kratkaja literaturnaja entsiklopedija feb-web.ru. Viitattu 27.4.2018.
