Lev Lošinski
Lev Iljitš Lošinski (ven. Лев Ильич Лошинский, 17. tammikuuta 1913 – 19. helmikuuta 1976) [1] oli neuvostoliittolainen shakkitehtävien laatija. Hänet luetaan yhdeksi kaikkien aikojen huomattavimmista laatijoista.[2] Erityisesti kolmisiirtoisten mattitehtävien laatijana hän oli eräs maailman merkittävin laatija. [3] Hän sai tehtäväshakin suurmestarin arvonimen vuonna 1972 [2].
Siviiliammatiltaan lukion opettajana toiminut Lošinski oli laatijana erikoistunut kolmisiirtoisiin mattitehtäviin. Monet hänen tehtävistään ovat hienoja ja vaikeita ratkaista, mutta samalla rakenteeltaan selväpiirteisiä.[3] Brittiläinen laatija R. C. O. Matthews (1927–2010) kirjoitti aikanaan Lošinskista: ”Sen, minkä hän teki, hän teki paljon paremmin ja syvällisemmin kuin aiemmin oli tehty. Lopputulos oli aina perustehtävä, jollaista ei kuitenkaan ollut aiemmin saavutettu.”[2]
Lošinski voitti tehtävillään useita palkintoja laadintakilpailuissa. Esimerkiksi yhdeksässä ensimmäisessä Neuvostoliiton laadintamestaruuskisoissa aikavälillä 1945–1968 Lošinski voitti kolmisiirtoisten mattien kilpailun joka kerta.[2] Lisäksi hän voitti kaksisiirtoisten mattitehtävien sarjan 2. (1947–1948), 3. (1949–1953), 4. (1953–1955) ja 6. (1959–1961) Neuvostoliiton laadintamestaruuskisoissa.[2] Hän voitti myös monisiirtoisten sarjan 8. NL:n laadintakilpailussa (1965–1966).[2] Laatimisen ohella Lošinski myös toimi tuomarina laadintakilpailuissa. Hän sai vuonna 1956 kansainvälisen tehtävätuomarin arvonimen.[2]
Jakov Vladimirovin, Rafael Kofmanin ja Jevgeni Umnovin kirjoittama teos Grossmeister šahmatnoi kompozitsii (1980) sisältää Lošinskin elämäkerran ja yli 500 hänen laatimaansa shakkitehtävää.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lev Ilich Loshinsky chesscomposers.blogspot.fi:n sivustolla (englanniksi) Viitattu 25.12.2012
- ↑ a b c d e f g h Whyld, Kenneth & Hooper David: The Oxford Companion to Chess, s. 193. Oxford: Oxford University Press, 1984. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
- ↑ a b c Jon Levitt: A Brief History of Beautiful Chess Ideas Jon Levittin sivustolla (englanniksi) Viitattu 25.12.2012