Lettorahkasammal
| Lettorahkasammal | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen [2] |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Sammalet Bryobionta |
| Kaari: | Lehtisammalet Bryophyta |
| Luokka: | Sphagnopsida |
| Lahko: | Sphagnales |
| Heimo: | Sphagnaceae |
| Suku: | Rahkasammalet Sphagnum |
| Laji: | teres |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
|
|
|
Lettorahkasammal (Sphagnum teres) on isokokoinen (5–8 cm) sammallaji. Se kuuluu Sphagnaceae-heimoon ja rahkasammalten sukuun.
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lettorahkasammal on väriltään oranssinvihreä tai varjoisilla paikoilla vihreä. Varressa on yleensä ruskeaa. Sen kärkisilmu on jykevä ja latva viisisäteinen. Sillä on yleensä kolme ulospäistä ja kaksi alaspäistä haaraa. Sen haaralehtien kärjet ovat ulospäin siirottavat, eivät kuitenkaan yhtä paljon kuin okarahkasammalella.[4][5]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lettorahkasammalta kasvaa laajasti pohjoisella pallonpuoliskolla tundralla, boreaalisella ja lauhkealla vyöhykkeellä. Vuoristoissa lajia tavataan Etelä-Eurooppaa, Intiaa ja Japania myöten. Sitä kasvaa 2400 metrin korkeuteen asti. Lajia kasvaa läpi Euroopan alangoista vuoristoihin. Se esiintyy myös Pohjois-Amerikassa ja Grönlannissa.[1]
Lettorahkasammalta esiintyy koko Suomessa, pohjoisessa yleisempänä kuin etelässä.[6] Uhanalaisuusluokittelussa laji on elinvoimainen.
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lettorahkasammal kasvaa keski- ja runsasravinteisten soiden välikköpinnoilla.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Ignatov, M. & Baisheva, E.: Sphagnum teres IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.8.2022. (englanniksi)
- ↑ Lettorahkasammal – Sphagnum teres Laji.fi. Viitattu 4.8.2022.
- ↑ Taksonomian lähde ITIS: Sphagnum teres. Viitattu 7.9.2009. (englanniksi)
- ↑ Kauppi Matti ja Halonen Pekka: Kasvien lajintuntemus. Oulun yliopisto, 2000. ISSN 1239-1646
- ↑ Rikkinen, Jouko: Jäkälät ja sammalet suomen luonnossa. Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22221-7
- ↑ Ulvinen, Tauno & Syrjänen, Kimmo: Suomen sammalten levinneisyys eliömaakunnissa (pdf) (Sivu 331, kohta 582) ymparisto.fi. Viitattu 27.7.2009.