Vuorikanasammakko

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Leptodactylus fallax)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vuorikanasammakko
Uhanalaisuusluokitus

Äärimmäisen uhanalainen [1]

Äärimmäisen uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Sammakkoeläimet Mammalia
Lahko: Sammakot Anura
Heimo: Viheltäjäsammakot Leptodactylidae
Suku: Leptodactylus
Laji: fallax
Kaksiosainen nimi

Leptodactylus fallax
(Müller, 1926)

Katso myös

  Vuorikanasammakko Commonsissa

Vuorikanasammakko (Leptodactylus fallax) on Karibian Dominican länsiosissa ja Montserratin pohjoisosissa tavattava äärimmäisen uhanalainen sammakkolaji. Laji on suurikokoinnen ja se lukeutuu suurimpiin sammakoihin. Kokoa sillä voi olla 20 cm ja painoa 1 kg. Lajia hävitti 2000-luvun alussa Batrachochytrium dendrobatidis -sienen aiheuttama kytridiomykoosi. Sitä pidetään luonnosta kadonneena Montserratissa, mutta pieni kanta on säilynyt Dominicassa ja tarhaolosuhteissa.

Aikanaan lajia metsästettiin runsaasti ja se tunnettiin aikanaan jopa kansallisruokana Dominicassa. Se esiintyy edelleen Dominican vaakunassa. Lajin nimi viittaa tarinasta riippuen joko sen ruokakäyttöön tai ääntelyyn.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valokuvassa.

Vuorikanasammakko on yksi maailman suurimmista sammakkolajeista. Täysikasvuinen yksilö voi olla yli 20 cm pitkä ja kilon painoinen.[2] Painoa näin suurimmillaan 40 kertaa enemmän, kuin esimerkiksi tavallisella eurooppalaisella sammakolla (Rana temporaria).[3] Tyypillisen täysikasvuisen yksilön koko on kuitenkin 16–17 cm. Naaraat ovat yleensä uroksia kookkaampia.[1] Myös lajin nuijapäät ovat huomattavan suurikokoisia. Nuijapäiden pituus on noin 11 cm, josta suurin osa on häntää.[4] Vuorikanasammakkojen väritys vaihtelee, mutta se on tyypillisesti punertavan ruskea. Värityksessä on myös tummia laikkuja ja vatsapuoli on vaaleampi.[2] Urokset ja naaraat muistuttavat värityksen puolesta toisiaan.[1]

Levinneisyys ja elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuorikanasammakkoa tavataan Dominican länsiosissa ja Montserratin pohjoisosissa, joista jälkimmäisellä sitä pidetään mahdollisesti luonnosta kadonneena. Levinneisyysalue on ollut aikaisemmin käsittänyt myös muita saaria, joilta laji on myöhemmin hävinnyt. Näihin lukeutuvat Guadeloupe, Martinique ja Saint Kitts. Mahdollisesti lajia on tavattu aikanan myös Saint Lucian ja Antiguan saarilla. Joitakin epäonnistuneita istutusyrityksiä on tehty Jamaikassa ja Puerto Ricossa.[1]

Lajin nykyinen levinneisyysalue Dominicassa käsittää vain noin 40 km² ja Montserratissa 1 km². Dominicassa lajia tavataan merenpinnasta 400 metrin korkeuksille saakka ja Montserratissa 430 metrin korkeuksiin saakka. Lajia tavataan tiheässä kasvillisuudessa ja Dominicassa myös plantaaseilla.[1]

Vuorikanasammakko liikkuu maassa ja se on yöaktiivinen. Päivät se viettää koloissa. Usein lajia tavataan erityisesti paikoilla, jotka soveltuvat maaperältään pesäkolojen kaivamiseen.[1] Vuorikanasammakko on lihansyöjä ja se saalistaa lähes mitä tahansa, jonka se suunsa koon puolesta pystyy nielemään. Pääasiallista ravintoa ovat selkärangattomat, kuten heinäsirkat, tuhatjalkaiset ja hämähäkit. Se voi kuitenkin saalistaa myös pieniä selkärankaisia, kuten toisia sammakkoja tai gekkoja.[2]

Vuorikanasammakot lisääntyvät sammakoille omalaatuisesti. Uros houkuttelee naaraita ääntelemällä pesäkolossaan.Houkuteltuaan naaraan uros ja naaras erittävät vaahtoa, johon paritellut naaras laskee mätimunansa. Nuijapäät kehittyvät pesäkolossa, jota uros ja naaras vartioivat.[2] Yhdessä pesässä syntyy tavallisesti 25–43 nuijapäätä.[1] Nuijapäät syövät hedelmättömiä mätimunia, joiita naaras munii noin kerran kolmessa päivässä. Nuijapäät kehittyvät nuoriksi sammakoiksi noin 45 päivässä[4], minkä jälkeen ne lähtevät pesäkolosta selviytyen itsenäisesti. Vuorikanasammakot voivat elää noin 12-vuotiaiksi.[2]

Uhat ja suojelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt vuorkanasammakon äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Vuonna 2017 koko kannan kooksi arvioitiin 132 täysikasvuista yksilöä.[1]

Historiallisesti lajia on uhannut metsästys. 2000-luvulla lajin kantoja hävitti kytridiomykoosi, Batrachochytrium dendrobatidis -sienen aiheuttama tauti. Tauti on aiheuttanut tuhoja myös muiden sammakkolajien kannoissa. Tauti tarttuu sammakon ihon ulkokerrokseen.[2] Vaikka joidenkin vuorikanasammakkojen tiedetään selviytyneen taudista[1], se on usein tappava. Dominicassa taudin leviäminen huomattiin vuonna 2002, kun viranomaiset alkoivat saada tietoja suurista määristä kuolleita tai kuolevia sammakkoja. 18 kuukautta myöhemmin kanta oli taantunut noin 85 %. Vuonna 2008 tutkijat eivät löytäneet kenttätutkimuksissa ainuttakaan sammakkoa, jonka oletettiin kadonnen saarelta.[2] Tauti levisi myös Montserratiin ja vuosien 2009–2010 välillä kanta oli taantunut tuhansista yksilöistä vain neljään. Myöhemmin sitä on pidetty mahdollisesti saarelta kokonaan luonnosta kadonneena.[1]

Kantojen romahtamisen myötä aloitettiin hanke kasvattaa sammakkoja vankeudessa. Vuonna 2009 noin 50 sammakkoa siirrettiin Montserratista Eurooppaan, jossa ne ovat myöhemmin lisääntyneet onnistuneesti tarhaolosuhteissa. Vuonna 2024 tarhoissa oli noin 200 täysikasvuista yksilöä ja lajin jälleenistutuksia on suunniteltu.[5] Kokeellisia takaisinistutuksia tehtiin vuosina 2011–2014.[1]

Tautien ohella lajia on uhannut sen elinympäristön häviäminen. Dominicassa sen levinneisyysalueelle levittäytyvät maanviljelys ja ihmisasutus.[1] Montserratissa sen levinneisyysaluetta on hävittänyt myös Soufrière Hillsin tulivuorenpurkaus vuonna 1995.[2] Lajin katoamiseen sen vanhempaan levinneisyysalueeseen kuuluneilta saarilta on vaikuttanut myös sammakoita saalistavat tulkokaslajit, kuten mangusti (Urva auropunctata), ja kesykissat.[1]

Vuorikanasammakko ja ihminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuorikanasammakolla on ollut tärkeä osa levinneisyysalueensa kulttuurissa. Se esiintyy paikallisissa lauluissa, tarinoissa ja vitseissä, sekä esimerkiksi Dominican vaakunassa.[2] Sen yleiseen paikalliseen nimeen "Mountain Chicken"[1] (suom. vuorikana) on liitetty useita eri taustatarinoita. "Kanalla" on mahdollisesti viitattu sen kokoon ja asemaan ruokana. Se saattaa kuitenkin viitata myös sammakon ääntelyyn. Metsästys ruuaksi on aikanaan ollut huomattavaa. Esimerkiksi Dominicalla se tunnettiin aikanaan kansallisruokana. Suurimmillaan Dominicalla pyydystettiin arviolta 18 000–26 000 sammakkoa vuosittain, joskin myöhemmin niiden pyynnille asetettiin rajoituksia. Montserratissa sammakkoja pyydettiin vuonna 1980 yhteensä 1 680.[2] Asema Dominican kansallistruokana poistettiin vuonna 2016 lajin sujelemiseksi.[1]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o IUCN SSC Amphibian Specialist Group: Leptodactylus fallax IUCN Red List of Threatened Species. Version 2024-1. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.7.2024. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j Emily Osterloff: Mountain chickens: how we almost lost the Caribbean's largest frogs Natural History Museum. Viitattu 29.7.2024. (englanniksi)
  3. Saving the mountain chicken Zoological Society of London. Viitattu 29.7.2024. (englanniksi)
  4. a b Leptodactylus fallax Müller, 1926 AmphibiaWeb. University of California, Berkeley. Viitattu 29.7.2024. (englanniksi)
  5. Anselm Gibbs: Glimmer of hope for mountain chicken frog which was once a national dish BBC News. 12.5.2024. BBC. Viitattu 29.7.2024. (englanniksi)