Leppiniemen riippusilta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Leppiniemen riippusilta kuvattuna vuonna 1936.

Leppiniemen riippusilta, tunnettiin myös nimellä Pyhäkosken riippusilta oli Muhoksella Leppiniemen kylässä Oulujoen Pyhäkosken kohdalla ylittänyt jalankulkijoille tarkoitettu riippusilta, joka valmistui syyskesällä 1934. Silta oli 1930-luvulla tunnettu matkailukohde. Silta purettiin Pyhäkosken voimalaitoksen rakennustöiden yhteydessä.[1][2]

Riippusilta rakennettiin alun perin Leppiniemen metsätieteellisen koeaseman tarpeisiin helpottamaan kulkua molempien puolin Pyhäkoskea sijainneiden koealueiden välillä. Pyhäkoski oli kaikkiaan 18 kilometriä pitkä ja tästä 10 kilometrin matkalla koskessa ei ollut ainuttakaan ylimenokohdaksi sopivaa suvantoa. Kosken pohjoispuolella ei ollut tuolloin minkäänlaista tieverkkoa. Kun valtio osti kosken ja sitä ympäröineet maa-alueet, metsät luovutettiin metsätieteelliselle tutkimuslaitokselle ja peltoalat asutustarkoituksiin, tuli sillan tarve yhä polttavammaksi. Alkusysäys sillan rakentamiseen tuli kesällä 1932 tapahtuneesta veneonnettomuudesta, kun kosken ylimenoa tehtiin yhtaikaa kolmella soutuveneellä, joista yksi joutui kosken vietäväksi paiskautuen kalliota vastaan. Veneessä olleet, joiden joukossa oli professori O. J. Lukkala, saatiin kuitenkin pelastettua. Lukkalan ensimmäiset sanat selvittyään kuiville olivat: "Tuon kosken yli tehdään silta".lähde?

Sillan rakennustyöt alkoivat toukokuussa 1934 ja niitä johti sillan suunnitellut pioneerikapteeni Eetu Saarinen. Aluksi rakennettiin molemmille rannoille riippusillan kiinnityslaitteet ja ankkurit. Tämän jälkeen ammuttiin raketilla uistinsiima kosken yli toiselle rannalle. Uistinsiiman avulla rantojen välille vedettiin ohut sinkkinen yhteysvaijeri, jonka avulla pingotettiin varsinaiset sillan tukivaijerit. Tukivaijerit kytkettiin teräsbetoniankkureilla rantakallioihin. Sillan puuosat kiinnitettiin näihin vaijereihin. Silta valmistui 15. heinäkuuta 1934, ja sen rakentaminen maksoi kaikkiaan 70 000 markkaa. Valmistuttuaan sillan suurin sallittu kuorma oli 20 henkilöä kahden metrin etäisyyksin tai 200 kilon yksittäinen kuorma. Sillan jänneväli oli 115 metriä ja alkuperäinen kävelytien leveys 80 senttimetriä eli sen verran, että yksi henkilö kerrallaan saattaa kulkea siltaa pitkin. Sillan päädyssä oli kassalipas siltamaksua varten. Vuonna 1938 silta levitettiin yhden metrin levyiseksi.[1][3][4][5]

Suomen Matkailijayhdistys rakennutti vuonna 1935 ravintolan Pyhäkosken etelärannalle lähelle riippusiltaa. Erityisesti juhannusaattoina Leppiniemeen saapui runsaasti matkailijoita, parhaimmillaan yli 3 000. Oulujoen koskivenematkailu päättyi vuonna 1944, ja ravintola sekä riippusilta purettiin vuonna 1947 Pyhäkosken voimalaitoksen rakennustöiden alettua.[6][7]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]