Leovigild
Leovigild | |
---|---|
Visigoottien kuningas | |
Valtakausi | 568–586 |
Edeltäjä | Atanagild ja Liuva I |
Seuraaja | Rekared I |
Syntynyt | 519 |
Kuollut |
21. huhtikuuta 586 Toledo |
Puoliso |
Theodosia Goswintha |
Lapset |
Rekared I Hermenegild |
Uskonto | areiolaisuus |
Leovigild, myös Liuvigild tai Leovigildo, (k. 586) oli visigoottien kuningas 568–586. Hän oli visigoottien valtakunnan viimeinen areiolaista uskoa tunnustanut hallitsija.[1]
Leovigild oli Atanagildin ja Liuvan veli. Atanagildin kuoltua Liuva hallitsi Septimaniaa ja Leovigild vuodesta 568 Pyreneiden eteläpuolisia osia. Liuvan kuoltua vuonna 572 Leovigildista tuli koko visigoottien valtakunnan kuningas. Leovigild soti koko valtakautensa ajan. Vuonna 569 hän valtasi Leonin ja Zamoran sveebeiltä koillisessa ja Córdoban vuosina 571–572 kreikkalaisilta etelässä.[1]
Yksi Leovigildin pojista, Hermenegild, meni naimisiin Ingundin kanssa, joka oli Atanagildin tyttären Brunhilden ja Austrasian kuninkaan Sigebert I:n tytär. Ingund käännytti Hermenegildin katoliseksi, ja tämä sai tukijoikseen useita isänsä vihollisia. Siitä lähtien Leovigild taisteli raivoisasti kaikkia vihollisiaan vastaan. Aluksi hän löi sveebit ja liitti lopulta heidän kuningaskuntansa visigoottien valtakuntaan. Sen jälkeen hän valloitti kahden vuoden piirityksen jälkeen Sevillan bysanttilaislta vuonna 583. Leovigild teloitutti Hermenegildin vuonna 585, ja Ingundin oli paettava Afrikkaan. Käyttäen tekosyynä Ingundin kohtelua Austrasian kuningas Kildebert II ja Burgundin kuningas Guntram hyökkäsivät Septimaniaan ja lähettivät laivaston sveebien avuksi, mutta Leovigild torjui heidät. Leovigildia seurasi kuninkaana hänen poikansa Rekared I.[1]