Leonora Christina Ulfeldt
.jpg)
Leonora Christina Ulfeldt (8. heinäkuuta 1621 – 16. maaliskuuta 1698) oli Schleswig-Holsteinin kreivitär, Tanskan ja Norjan kuningas Kristian IV:n ja tämän morganaattisen vaimon Kirsten Munkin (1598–1658) tytär.[1]
Hänellä oli yksitoista sisarusta. Hän toimi kuuden sisarensa Schleswig-Holsteinin kreivitär Anna Cathrinen, Sophie Elisabethin, Elisabeth Augusten, Christianen, Hedwigin ja Dorothea Elisabethin kanssa kuningashuoneen ensimmäisinä naisina uuden kruununprinsessa Sofian Amalian tuloon vuonna 1643 asti. Hän avioitui vuonna 1636 kreivi Corfitz Ulfeldtin (1606–1664) kanssa ja heille syntyi vuosina 1637-1651 kymmenen lasta.
Sisartensa puolisoitten kanssa muodostettu ns. Svogerpartiet eli 'Vävypuolue' kasvatti valtaansa vuoteen 1651 asti. Aviomies kreivi Corfitz Ulfeldtin jouduttua epäsuosoon vuonna 1651 (hänen huhuttiin olleen yhteydessä kuningasperheen myrkyttämiseen), vaimo seurasi häntä Amsterdamiin ja Tukholmaan. Heistä tuli pakolaisia, jotka usein vaelsivat paikasta toiseen vältelläkseen kiinnijoutumista. Leonora vietti toisinaan viikkoja mieheksi naamioituneena, kerran torjuen tanskalaisten takaa-aja aseella uhaten ja toisen kerran hän joutui torjumaan ihastunutta baarityttöä.
Leonora osallistui omasta halustaan miehensä Ulfeldtin maanpakoon ja matkoille, kun tämä harjoitti juonittelua Tanskan vihollisten kanssa muutaman vuoden ajan toivoen joko palaavansa takaisin Kööpenhaminaan valtaan tai nöyryyttääkseen siellä olevia vallanpitäjiä. Huolimatta siitä, että Corfitz Ulfeldt sai Sölvesborgin kreivin arvon Ruotsissa palkkiona Tanskan vastaisesta toiminnasta, hänet todettiin syylliseksi kaksinkertaiseen maanpetokseen ja vuonna 1659 hänet vangittiin. Leonora puolusti miestään julkisesti.
He pakenivat erikseen Kööpenhaminaan, jossa Corfitz Ulfeldt pidätettiin, ja Leonora seurasi miestään tämän ankaran vankeustuomioon Hammershusin linnassa Bornholmin saarella vuosina 1660–1661, kunnes he lunastivat itsensä luovuttamalla suurimman osan omaisuudestaan.
Kun tanskalaiset etsivät Ulfeldtiä jälleen maanpetoksesta, Leonora Christina matkusti Englantiin pyytämään kuningas Kaarle II:lta takaisin rahat, jotka hänen miehensä oli lainannut tälle kuninkaan maanpaon aikana. Kuningas maksoi velkansa toivottamalla kreivittären (serkkunsa) tervetulleeksi pöytäänsä, jonka jälkeen hän antoi pidättää Leonoran, kun tämä nousi alukseen lähteäkseen Englannista, minkä jälkeen Kaarle II luovutti hänet Tanskalle vuonna 1663.
Leonora oli vangittuna 22 vuotta Kööpenhaminan linnassa olleessa sinisessä tornissa (Blåtårn), jonne hänen velipuolensa kuningas Frederik III oli passittanut vuonna 1663, ja jota tuomiota jatkoi tämän leskikuningatar Sophia Amalie aina kuolemaansa vuoteen 1685 asti. Vankilassa hän kirjoitti omaelämäkertansa Jammers Minden, joka kuuluu nykyään Tanskan kulttuurikaanoniin.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Tanskan matkailusivut (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Leonora Christina Ulfeldt Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
