Leonard v. Pepsico, Inc.

AV-8B Harrier II -hävittäjä, jollaista kantaja John Leonard vaati PepsiCo-yhtiöltä.

Leonard v. Pepsico, Inc. oli vuonna 1999 New Yorkin osavaltion eteläisessä alueoikeudessa käyty oikeustapaus, jossa kantaja John Leonard vaati PepsiCo-yhtiötä noudattamaan mainoskampanjassaan tekemää ”tarjousta” AV-8B Harrier II -hävittäjästä seitsemällä miljoonalla Pepsi-pisteellä. Väitetty tarjous oli esitetty osana televisiomainosta, ja PepsiCon mukaan sen oli tarkoitus olla huumoria.

Oikeus tuomitsi tapauksen PepsiCon eduksi, sillä se katsoi, ettei mainos täyttänyt tarjouksen tunnusmerkkejä, eikä kenenkään järkevän ja huolellisesti harkitsevan henkilön voinut olettaa pitävän humoristista ja epärealistista tarjousta todellisena.

Mainoskampanja

PepsiCo käynnisti vuonna 1995 mainoskampanjan, jossa Pepsi-tuotteita ostamalla sai Pepsi-pisteitä, joilla voi lunastaa Pepsi-brändättyjä tavaroita. T-paidan sai 75 pisteellä, aurinkolasit 175 pisteellä ja nahkatakin 1 450 pisteellä. Pepsi-pisteitä oli myös mahdollista ostaa kymmenen sentin kappalehintaan. Tavaroiden lunastukseen tarvittiin tilauskuponki Pepsin tavarakatalogista, vähintään 15 Pepsi-tuotteista kerättyä pistettä sekä mahdollisten ostettujen pisteiden hinta ja kymmenen dollaria käsittely- ja toimituskuluihin.

Kampanjaan kuului televisiomainos, jossa tuotteet esiteltiin. Mainoksessa Pepsin t-paitaan, nahkatakkiin ja aurinkolaseihin pukeutunut nuori lentää kouluun Harrier-hävittäjällä, jonka hinnaksi on merkitty seitsemän miljoonaa Pepsi-pistettä. Tämä tarjous oli tarkoitettu vitsiksi: tarkoituksena oli laajentaa Pepsi-pisteiden perusajatus naurettavaan mittakaavaan. Seitsemän miljoonan pisteen hinta ja pisteiden ostomahdollisuus kymmenellä sentillä tarkoittivat kuitenkin käytännössä sitä, että Pepsi tarjosi yli 20 miljoonan dollarin arvoista hävittäjää 700 000 dollarilla.

Oikeus kuvaili mainoksen osaa, jossa Harrier esiintyi, vapaasti suomennettuna seuraavasti:

”Kuva siirtyy sitten kolmeen high schoolin edessä istuvaan nuoreen poikaan. Keskimmäinen poika on keskittynyt tutkimaan Pepsi-tavarakatalogiaan, ja pojat hänen kummallakin puolellaan juovat Pepsiä. Pojat katsovat ihailevasti heidän ylitseen pyyhkäisevää esinettä, ja sotilasmarssimusiikki kohoaa huippukohtaansa. Harrier-suihkukone ei ole vielä näkyvillä, mutta katsoja aistii mahtavan koneen läsnäolon, kun sen synnyttämä ilmavirta saa aikaan lentelevien paperien kurimuksen luokkahuoneessa, jossa on käynnissä tylsä fysiikan tunti. Lopulta Harrier-suihkukone kääntyy näkyviin kuvaan ja laskeutuu koulurakennuksen sivulle pyörätelineen viereen. Useat opiskelijat juoksevat suojaan, ja ilmavirta riisuu pahaa-aavistamattoman opettajan alusvaatteisilleen. Opettajan menettäessä arvokkuutensa kertojaääni sanoo: ”Mitä enemmän juot Pepsiä, sitä enemmän saat nyt mahtavia tavaroita.” Nuorukainen avaa hävittäjän ohjaamon, ja hänet nähdään ilman kypärää, kädessään Pepsiä. Näyttäen tyytyväiseltä itseensä hän tokaisee ”kyllä tämä bussin voittaa” ja hörähtää. Sotilaallinen rummutus kuuluu viimeisen kerran ja ruutuun ilmestyy teksti ”HARRIER-HÄVITTÄJÄ 7 000 000 PEPSI-PISTETTÄ”. Muutaman sekunnin kuluttua ruutuun tulee tyylitellympi teksti ”Juo Pepsiä, saat tavaraa.” Tämän viestin myötä musiikki ja mainos päättyvät voitokkaaseen fanfaariin.”

Oikeustapaus

21-vuotias liiketalouden opiskelija John Leonard päätti mainoksen nähtyään kerätä tarpeeksi pisteitä Harrierin ostoon. Hänen aikomuksenaan oli ensin kerätä pisteet ostamalla Pepsiä, mutta hän totesi pian, ettei hän pystynyt ostamaan saati juomaan Pepsiä riittävän nopeasti seitsemän miljoonan pisteen keräämiseksi. Huomattuaan pisteiden ostomahdollisuuden hän keräsi viideltä varakkaalta sijoittajalta yhteensä 700 000 dollaria. Hän keräsi Pepsi-tuotteista 15 pistettä, lähetti PepsiColle 700 008,50 dollarin sekin ja pyysi heitä toimittamaan Harrier-hävittäjän.

Leonard lähetti tilauskaavakkeensa PepsiColle maaliskuun lopulla 1996. Toukokuun alussa PepsiCo hylkäsi hänen pyyntönsä ja palautti sekin selittäen vastauskirjeessään, että mainoksessa käytetty Harrier oli mukana vain luomassa hauskaa ja viihdyttävää mainosta eikä kuulunut Pepsi-tavarakokoelmaan. Leonard oli kuitenkin palkannut itselleen lakimiehiä, jotka vastauskirjeessään PepsiColle vaativat yhtiötä noudattamaan sen mainoksessa antamaa lupausta.

Leonardin vaatimusten myötä PepsiCo nosti 18. heinäkuuta 1996 Leonardia vastaan vahvistuskanteen New Yorkin eteläisessä alueoikeudessa, jotta oikeus vahvistaisi, ettei yhtiöllä ollut velvollisuutta antaa Leonardille Harrier-hävittäjää. Leonard puolestaan haastoi PepsiCon oikeuteen Floridassa 6. elokuuta. Koska tapaus ei liittynyt millään tavalla Floridaan, Leonardin nostaman kanteen käsittely siirrettiin sieltä New Yorkiin joulukuussa 1996. Siirron jälkeen Leonard haki vahvistuskanteen hylkäämistä ja aloitti vapaaehtoisesti toimet oman kanteensa perumiseksi. Oikeus hyväksyi tämän järjestelyn joulukuussa 1997 sillä ehdolla, että Leonard korvaisi PepsiColle Floridan kanteesta koituneet oikeudenkäyntikulut, 88 162 dollaria. Koska Leonard ei suostunut tähän, eikä PepsiCo vaatinut kulujen perimistä Leonardilta, tapaus siirtyi käsiteltäväksi alkuvuodesta 1999.

Oikeuden päätös

Oikeus tuomitsi 5. elokuuta 1999 päivätyssä päätöksessään tapauksen PepsiCon eduksi. Perusteluissaan tuomari Kimba Woodin johtama oikeus mainitsi perusteluissaan kolme pääkohtaa:

1. Harrierin sisältänyt mainos ei täyttänyt tarjouksen tunnusmerkkejä.
2. Vaikka mainos olisi täyttänyt tarjouksen tunnusmerkit, kenenkään järkevän ja huolellisesti harkitsevan henkilön ei voinut olettaa pitävän humoristista ja epärealistista tarjousta todellisena.
3. Väitetyn tarjouksen rahallinen arvo tarkoitti, että se kuului petoksia käsittelevien säännöksien piiriin, mutta säännöksissä vaadittua kirjallista sopimusta ei ollut tehty, joten sopimusta ei ollut muodostunut.

Perustellessaan johtopäätöstään siitä, ettei mainos ollut luonteeltaan vakava, vaan huumorimielellä tehty, oikeus mainitsi muun muassa seuraavaa:

• ”Mainoksessa esiintyvä keskenkasvuinen nuorukainen on varsin epätodennäköinen lentäjä, jolle voisi hädin tuskin uskoa vanhempiensa auton avaimet, saati sitten Yhdysvaltain merijalkaväen arvokkaimman lentokoneen.”
• ”Nuorukaisen tokaisu siitä, kuinka Harrierilla kouluun lentäminen ’voittaa kyllä bussin’, osoittaa epätodennäköisen huoletonta asennetta hävittäjän asuinalueella ohjaamisen vaativuutta ja vaarallisuutta kohtaan.”
• ”Yksikään koulu ei tarjoaisi laskeutumistilaa opiskelijan hävittäjälle tai hyväksyisi häiriötä, jonka hävittäjän käyttäminen aiheuttaisi.”

Leonard valitti oikeuden päätöksestä vetoomustuomioistuimeen, joka hylkäsi valituksen 17. huhtikuuta 2000.

Seuraukset

PepsiCo jatkoi mainoksen esittämistä muuten samanlaisena, mutta Harrierin hinnaksi oli muutettu 700 miljoonaa pistettä. Yhdysvaltain puolustusministeriön edustaja kommentoi tapausta sanomalla, että mikäli Harriereja myytäisiin siviileille, ne pitäisi ensin demilitarisoida, mikä tarkoittaa käytännössä aseistuksen poistamista ja koneiden tekemistä lentokelvottomiksi.

Populaarikulttuurissa

Netflix julkaisi 17. marraskuuta 2022 neliosaisen dokumenttisarjan Kun Pepsi lupasi lentokoneen, joka kertoo John Leonardin, Pepsin Harrier-mainoskampanjan ja Leonard v. Pepsico, Inc. -oikeudenkäynnin tarinan.

Katso myös

• Pepsi Number Fever

Lähteet

• Parker, Matt: Humble Pi – A Comedy of Maths Errors, s. 313–311. Penguin Books, 2019. ISBN 978-0-141-98914-3 (englanniksi)
• Leonard v. Pepsico, Inc., 88 F. Supp. 2d 116 (S.D.N.Y. 1999) Justia. 5.8.1999. U.S. District Court for the Southern District of New York. Viitattu 24.4.2020. (englanniksi)