Leon Rupnik

Leon Rupnik

Leon Rupnik (10. elokuuta 1880 Lokve, Itävalta-Unkari – 2. syyskuuta 1946 Ljubljana, Jugoslavia) oli jugoslavialainen upseeri, joka toisen maailmansodan aikana ryhtyi yhteistoimintaan nykyisen Slovenian aluetta miehittäneiden italialaisten ja saksalaisten kanssa. Kansallisuudeltaan Rupnik oli sloveeni.

Elämänvaiheita

Ennen toista maailmansotaa

Leon Rupnik, etunimi joskus myös muodoissa Lav tai Leo, syntyi Lokven kylässä nykyisen Slovenian alueella. Alue oli tuolloin osa Itävalta-Unkaria. Rupnik lähti Triesteen syyskuussa vuonna 1895 tullakseen upseeriksi. Hän valmistui alikuutnantiksi vuonna 1899. Hän palveli vuodet 1901- 1902 Pioneeripataljoona numero 15, jonka miehistöstä 92 prosenttia oli kroaatteja ja sebejä. Upseeriopinnot, joissa Rupnik erikoistui pioneeriupseeriksi jatkuivat Wienissä vuosina 1905- 1907.

Ensimmäinen maailmansota alkoi vuonna 1914. Rupnik palveli Serbian rintamalla ja sai urhoollisuusmitalin. Myöhemmin hän palveli Venäjän vastaisella rintamalla. Sodan loppuvaiheet hän oli vastuussa eteläisen Dalmatian puolustuksesta palveluspaikkanaan Kotorinlahti.

Uudessa Jugoslavian kuningaskunnassa Rupnik toimi esikuntatehtävissä eri puolilla maata, muun muassa Banja Lukassa ja Skopjessa. Divisioonan kenraaliksi hänet nimitettiin vuonna 1937.

1930-luvun loppupuolella Euroopan poliittinen tilanne alkoi kiristyä ja monet valtiot valmistautuivat sotaan. Jugoslavia päätti rakentaa Italian ja Itävallan vastaiselle rajalleen puolustuslinjan. Esikuvana oli Maginot-linja. Tehtävän johtoon määrättiin Rupnik. Hänen mukaansa linjaa kutsuttiin Rupnik- linjaksi. Linjaa ei saatu valmiiksi ennen vuotta 1941, jolloin akselivallat valtasivat Jugoslavian.

Toisen maailmansodan aikana

Sodan sytyttyä Rupnik oli kahden armeijakunnan komentajana. Hän määräsi joukot perääntymään ylivoimaisen vihollisen edestä. Taistelujen päätytyyä Rupnik oleskeli Zagrebissa. Ustaša- järjestö julisti Kroatian itsenäiseksi valtioksi nimellä Itsenäinen Kroatian valtio. Sen johtaja Ante Pavelić määräsi Rupnikin poistumaan maasta välittömästi. Rupnik poistui maasta 17. huhtikuuta 1941.

Rupnik asettui nyt Ljubljanaan. Kaupunki oli Italian miehittämä. Vuonna 1942 italialaiset meihitysviranomaiset syrjäyttivät kaupungin pormestarin ja pyysivät tehtävään Rupnikia. Hän suostui. Pormestarina hän teki italialaisten kanssa tiivistä yhteistyötä. Julkisissa esintymisissään hän tuki italialaisten hankkeita, kehotti sloveeneja liittymnään Italian puolelle ja tukemaan fasismia.

Italia luopui sodasta vuonna 1943. Saksa miehitti Ljubljanan ja sitä ympäröineen provinssin. Keskusteltuaan piispa Gregorij Rožmanin kanssa saksalaisten komentaja Friedrich Rainer tuli siihen käsitykseen, että Rupnik olisi pätevin mies johtamaan uutta saksalaisten miehittämää Ljulbljanan provinssia. Rupnik nimitettiin tehtäväänsä 20 syyskuuta 1943.

Rupnikin päämääränä oli muodostaa sloveenien alueista puoli-itsenäinen protektoraatti Saksan alaisuudessa. Saksalaiset eivät näkemystä koskaan hyväksyneet.

Ennestään kiivaan antikommunistisesta Rupnikista tuli nyt kansallissosialismin kannattaja. Hän alkoi esittää myös jyrkän antisemitistisiä näkemyksiään julkisuudessa. Hän järjesti massamielenosoituksia, jossa ilmoitettiin sloveenien tukea Saksalle. Osallistuminen näihin mielenosoituksiin oli pakollista.

Hallintojohtajana Rupnik uudelleenorganisoi poliisin ja perusti poliittisia vastustajiaan jahtaamaan salaisen poliisin, joka käytti nimeä Tiedusteluvirasto, (Informativni urad). Lisäksi perustettiin organisaatio nimeltä Musta käsi (Črna roka), jonka tehtävänä oli tappaa ja kiduttaa niitä henkilöitä, joita epäilitiin vastarintatoiminnasta. Näiden organisaatioiden lisäksi hän määräsi perustettavaksi Sloveenien kotiarmeijan (Slovensko domobranstvo – Slowenische landeswehr) jonka tehtävänä oli taistella saksalaisten rinnalla vastarintaliikettä vastaan. Saksalaiset mielsivät joukot lähinnä avustaviksi poliisijoukoiksi ja Ljubljanan provinssin länsiosissa ne olivat Gestapon alaisia.

Leon Rupnik, piispa Gregorij Rožman ja SS kenraali Erwin Rösener tarkastamassa Sloveenien kotiarmeijan joukkoja tammikuun 30. päivänä vuonna 1945.

Rupnikin mielestä kotiarmeijaan kuuluminen olisi pitänyt ollut pakollista kaikille asevelvollisuusikäisille miehille. Saksalaiset eivät tähän suostuneet, vaan halusivat sen koostuvan vapaaehtoisista. Vaikka joukkoja käskyttivät saksalaiset luotiin illuusiota itsenäisistä joukoista; komentokielenä oli sloveeni ja Rupnik sai symbolisen kenraalin aseman.

Rupnik määräsi alueelleen myös pakollisen työpalvelun. Vuonna 1944 satoja sloveeneja kaikista ikäryhmistä määrättiin rakentamaan varustuksia Saksan armeijalle. Tultuaan provinssin johtoon Rupnik käynnisti juutalaisvainot. Hänen vainojensa uhrimäärä on edelleen epäselvä.

Ljubljanan provinssin juutalaiset olivat olleet suhteellisen turvallisissa olosuhteissa italialaismiehityksen aikana. Moni juutalainen oli liittynyt Titon johtamiin partisaaneihin. Saksalaismiehittäjät saartoivat juutalaisyhdyskunnat Rupnikin komentamien joukkojen avustamina syyskuussa 1943. Vuotta myöhemmin juutalaiset lähetettiin Auschwitziin. Simon Wiesenthal -keskus pitää Rupnikia keskeisenä henkilönä Slovenian juutalaisten joukkotuhonnassa.

Vuonna 1945 alkoi olla selvää, että Saksa häviää sodan. Rupnik alkoi tehdä Sloveenien kotiarmeijan johdon kanssa suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Suunnitelmana oli ottaa haltuun saksalaisten aseet ja taistella eteneviä partisaaneja vastaan kunnes liittoutuneet tulevat alueelle. Sen jälkeen Slovenian kotiarmeija julistettaisiin Slovenian lailliseksi armeijaksi. Tapahtumat etenivät kuitenkin nopeammin kuin Rupnikin suunnitelmat.

Saksalaiset vetäytyivät nykyisen Slovenian alueelta toukokuussa 1945 ja jättivät Rupnikin valtaan. Sloveenipoliitikkojen muodostama kansalliskomitea ilmoitti, että se ei tue Rupnikia. Samaan aikaan Titon partisaanit valtasivat maan.

Toisen maailmansodan jälkeen

Todellisuuteen havahtunut Rupnik päätti paeta maasta yhdessä saksalaisjoukkojen kanssa. Rauhan tultua hän oleskeli pakolaisleireillä Itävallassa ja Italiassa. Tammikuussa vuonna 1946 länsiliittoutuneet luovuttivat hänet Jugoslavian viranomaisille.

Rupnik asetettiin syytteeseen ja tuotiin oikeuteen Ljubljanassa, elokuussa vuonna 1946. Hän myönsi syyllistyneensä petokseen ja sotarikokseen, mutta puolustautui tehneensä kaiken sloveenien hyväksi. Oikeus määräsi Rupnikin teloitettavaksi ampumalla, armonanomuksiin ei suostuttu.

Vuonna 2020 Slovenian korkein oikeus antoi kiistanalaisen päätöksen. Sen mukaan vuonna 1946 Rupnikille annettu tuomio ei ole laillinen. Slovenian juutalaisyhteisö on protestoinut päätöstä vastaan.

Aiheesta muualla

• http://www.visitskofjaloka.si/en/experiences/cultural-sights-of-interest/fortifications-on-the-rupnik-line