Lentopinta

Lentopinta (engl. Flight Level, FL) on eräs ilmailussa käytettävä tapa ilmoittaa lentokorkeuksia.

Lentopinta on luku, joka saadaan jakamalla painekorkeus 100:lla. Näin mikäli lentokone lentää esimerkiksi 35 000 jalan korkeudella korkeusmittarin standardiasetusta 1013,25 hPa käyttäen, se on lentopinnalla 350 ("kolme-viisi-nolla", kirjoitetaan FL350 ja lentosuunnitelmissa useimmiten F350). IFR-matkalennolla käytetään yleensä lentopintoja, jotka ovat täysiä kymmeniä (esim. 40, 50, 60 jne.) ja VFR-matkalennolla 5:een loppuvia (esim. 45, 55, 65 jne). Varsinkin aiemmin on lentopintoja ilmaistu myös metreinä, tällöin käytettävät sanonnat ovat "lentopinta xxxx metriä/flight level xxxx metres" tai "xxxx metriä standardi/metres standard", tai vielä aiemmin vain numero kerrallaan lukien.

Koska lentopinta perustuu painekorkeuteen eli korkeusmittarin standardiasetuksen käyttöön, ei se kerro todellista korkeutta maan tai veden pinnasta. Siksi lentopintajärjestelmää käytetään vain tietyn korkeuden, ns. siirtokorkeuden (engl. transition altitude) yläpuolella. Siirtokorkeus annetaan jokaisen valtion omien ilmailumääräysten mukaisesti. Siirtokorkeuden määrittelyyn vaikuttavat asetetut estevarakorkeudet, joiden referenssinä on paikalliset maaston muodot, rakennetut esteet ja korkein maastonkohta. Ilma-aluksen noustessa siirtokorkeuden läpi se vaihtaa korkeusmittarinsa paineasetuksen lähtökentällä vallitsevasta keskimääräisen merenpinnan paineesta (QNH) tai kiitotien tason paineesta (QFE) standardiasetukseen 1013,25 hPa. Vastaavasti ilma-aluksen laskeutuessa siirtokorkeuden yläpuolella olevan ns. siirtopinnan läpi se vaihtaa korkeusmittariinsa standardiasetuksen tilalle lennonjohdolta saamansa QNH- tai QFE-paineen.