Lentokone kadoksissa
| Lentokone kadoksissa | |
|---|---|
| Otter Tre To kallar! | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Leif Hamre |
| Kieli | norja |
| Genre | nuortenkirjallisuus |
| Suomennos | |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 1959 |
| Ulkoasu | kovakantinen |
| Sivumäärä | 134 |
| ISBN | ei käytössä 1959 |
| Sarja: Nuorten toivekirjasto | |
| Edeltävä | - |
| Seuraava | Hyppää, Petter! |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Lentokone kadoksissa on norjalainen Leif Hamren kirjoittama lentäjäkirja, joka on julkaistu Suomessa WSOY:n Nuorten toivekirjastossa vuonna 1959. Kirjoittaja on norjalainen lentäjäeverstiluutnantti.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjassa liikutaan Norjan ilmavoimien alueella. Päähenkilöt ovat nuoria kuljetuslentäjiä. Lentäjävänrikki Geir Gran saa keskellä yötä hälytyksen: hänen on lähdettävä Bodøn tukikohdasta mahdollisimman pian kiireelliselle ambulanssilennolle Kirkkoniemeen yksimoottorisella De Havilland Otter -koneella. Lentoparikseen hän saa nuoren kersantti Petter Hovdenin. Lento lähtee normaalisti mutta Finnmarkin ylängön keskimailla koneeseen tulee moottorivika ja miehet joutuvat turvautumaan laskuvarjoihin pilvipeitteen yläpuolella. Ennen hyppyä he saavat radioyhteyden Altan radioasemaan ja hätäviesti siis menee perille. Geir pääsee maahan turvallisesti, mutta Petter katkaisee jalkansa. Geir löytää nopeasti sopivan leiripaikan ja avustaa melko lähelle pudonneen Petterin paikalle käyttäen laskuvarjopakkauksen kumivenettä rekenä. Suksia ei ole mutta pajunoksista, laskuvarjon naruista ja aluksi myös kumivenepakkauksen tukivanerilevystä syntyy nopeasti lumikengät.
Nyt alkaa kahden nuoren miehen vaativa Robinson-elämä laskuvarjoista tehdyssä teltassa. Elämästä tulee kovaa taistelua nälkää, kylmyyttä ja susia vastaan. Hätämuonat eivät riitä kuin pariin ateriaan, mutta ansametsästys ja kalastus tuottavat alkuvaikeuksien ratkettua riittävästi ruokaa ja talvikoulutuksen saanut Geir kaivaa lumen alta jopa poronjäkälääkin josta keitetään puuroa pahimman nälänhädän voittamiseksi. Kone on odotusten mukaan pudonnut muutaman kilometrin päähän ja Geir käy hakemassa sen hylystä kaikkea tarvittavaa - tosin taskulamppu on tuhoutunut, mutta hän laskee moottorista öljyä tyhjään purkkiin ja tekee siitä eräänlaisen myös keittimeksi kelpaavan öljylampun. Kartatkin on menetetty, koska ne jäivät avoimeen ohjaamoon ja tuuli on vienyt ne. Kaikkea muuta kyllä löytyy: öljyn lisäksi myös valopistooli ammuksineen, ylimääräinen laskuvarjo, istuintyynyjä, kirves sekä jopa eräästä lokerosta sinne hypätessä unohtunut Geirin piipputupakkapussikin. Paluu teltalle on tosin rankka lumisateen alkaessa. Hätämuonaakaan ei varavarjoihin kuulu.
Hätäkutsu oli kuultu ja piiripäällikkö Ruste odottaa synkkänä sään paranemista: niin kauan kuin ylängöllä on huono sää ei ole mieltä lähettää ilmaetsijöitä, ja maapartiot ovat tiukoilla. Lopulta sääpalvelu ilmoittaa että tulisi muutaman päivän ajaksi paras mahdollinen sää, ja jo toisena etsintäpäivänä eräs Thunderjet-lentue, Pantterit, havaitsee lentäjien leirin. Nyt paikalle hälytetään ainoa laskeutumaan pystyvä kone, helikopteri joka poimii lentäjät kyytiin ja nämä pääsevät kotiin.