Lennox Berkeley

Lennox Randall Francis Berkeley (12. toukokuuta 1903 Boars Hill – 26. joulukuuta 1989 Lontoo) oli brittiläinen säveltäjä.

Berkeley sai taiteiden kandidaatin arvon Merton Collegesta, Oxfordin yliopistosta vuonna 1926. Vuosina 1927–1932 hän opiskeli Pariisissa Nadia Boulangerin johdolla. Siellä hän tapasi Igor Stravinskyn ja Francis Poulenc'n, joista molemmat vaikuttivat hänen tyylilliseen kehitykseensä. Vuonna 1935 Berkeley palasi Isoon-Britanniaan, jossa samana vuonna esitettiin hänen ensimmäinen suurimuotoinen teoksensa, oratorio Jonah. Vuonna 1936 hän tapasi Benjamin Brittenin, jonka kanssa teki yhteistyötä orkesteriteoksessa Mont Juic (1937). Berkeleyn merkittäviin teoksiin kuuluvat myös Divertimento orkesterille (1943) ja pianosonaatti (1945). Lisäksi hänet tunnetaan vokaaliteoksistaan, joihin kuuluu Stabat Mater (1947). Berkeley sävelsi joitain kappaleita tiettyjä esittäjiä, kuten Julian Breamia ja Janet Craxtonia varten. Berkeleyn oopperatuotantoon kuuluvat Nelson (1954) ja Ruth (1956). Jotkin hänen myöhemmistä teoksistaan, kuten sonatiini (1962) ja neljäs sinfonia (1978) hyödyntävät atonaalisuutta.

Berkeley toimi sävellysprofessorina Royal Academy of Musicissa vuosina 1946–1968 ja oli Keelen yliopiston musiikin kunniaprofessori vuosina 1976–1979. Hän oli Cheltenhamin musiikkifestivaalin puheenjohtaja vuosina 1977–1983. Hänet lyötiin ritariksi vuonna 1974. Myös hänen poikansa Michael Berkeley on säveltäjä.