Lennart Simons

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lennart Simons
Lennart Simons vuonna 1955.
Lennart Simons vuonna 1955.
Henkilötiedot
Koko nimi Jakob Lennart Simons
Syntynyt25. syyskuuta 1905
Vöyri
Kuollut9. joulukuuta 1986 (81 vuotta)
Helsinki
Koulutus ja ura
Tutkimusalue Fysiikka ja ydinfysiikka

Jakob Lennart Simons (25. syyskuuta 1905 Vöyri9. joulukuuta 1986 Helsinki) oli suomalainen fyysikko.[1] Hän väitteli tohtoriksi vuonna 1936 Helsingin yliopistossa aiheenaan Ramanin spektroskopia ja jatkoi opintojaan Kööpenhaminassa Niels Bohrin johdolla.[2] Hän hoiti Helsingin yliopiston fysiikan ruotsinkielistä professuuria vuodesta 1941 erikoisalanaan ydinfysiikka.[3] Hänet kutsuttiin Suomen Tiedeseuran jäseneksi vuonna 1942[4] ja kunniajäseneksi vuonna 1980[5]. Hänen ansiostaan Suomeen rakennettiin maan ensimmäinen hiukkaskiihdytin, Van de Graaff -tyyppinen lineaarikiihdytin.[2] Simons jäi virastaan eläkkeelle vuonna 1972.[1]

Simonsin tuotantoon kuuluu mm. väitöskirja Über die Polarisation der Ramanlinien einiger organischen Substanzen ja oppikirja Fysiikka korkeakouluja varten.

Lennart Simonsin poikia ovat biokemian professori Kai Simons ja maisema-arkkitehtuurin professori Tom Simons.

  1. a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 678. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  2. a b Markkanen, Tapio: ”Simons, Lennart (1905–1986)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 38–39. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5 Teoksen verkkoversio.
  3. Otavan Iso tietosanakirja, osa 7, p. 1470. Otava 1966.
  4. Societas Scientiarum Fennica Årsbok – Vuosikirja 1941 – 1942, s. 42. Suomen Tiedeseura, 1942.
  5. Societas Scientiarum Fennica Årsbok – Vuosikirja LVIII 1980, s. 45. Societas Scientiarum Fennica, 1980. ISSN 0371-2885

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.