Lempi Alanko
Lempi Alanko (o.s. Kettunen) (2. heinäkuuta 1898 Viipuri – 4. kesäkuuta 1978 Helsinki) oli suomalainen kansakoulunopettaja, joka toimi Kulosaaren huvilakaupungin suomalaisen alakoulun opettajana ja johtajana.
Opiskelu ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alanko sai kuunteluoppilaspaikan Helsingin seminaarikursseille vuonna 1918[1] ja pätevyystodistuksen kansakoulun opettajavirkoihin 1919[2]. Hänet valittiin Kulosaaren alakoulun eli Brändön suomal. valmistavan koulun opettajaksi 1919[3]. Alanko toimi koulun opettajana vuosina 1919–1927 ja koulun johtajana 1927–1962.[4]
Kulosaaren koulun tapahtumia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jatkosodan aikana Alangon oppilaina kolmannella luokalla olleet Kirsti Herlin ja Tarja Kurki-Suonio muistelevat hänen olleen erittäin hyvä ja vaativa opettaja, joidenkin mielestä ehkä liiankin ankara. Opetuksen ohessa Alanko saattoi kutoa villasukkia rintamalla olleelle miehelleen.[5]. Kulosaaren yhteiskoulun sisäänpääsytutkintoa varten Alanko valmensi oppilaitaan niin hyvin, että he läpäisivät sen aina, ja korkein pistemäärin.[6]
Koulu menestyi Nuorten Talkoiden järjestämässä koulujen välisessä jätepaperin keräyskilpailussa vuonna 1947 keräämällä paperia yli 200 kiloa oppilasta kohden.[7] Lempi Alanko voitti ohjaajille palkinnoksi järjestetyn Tanskan-matkan kesällä 1948. Matkakorvaus oli 10 000 markkaa.[8]
Vanha, puinen Kulosaaren silta saaren ja Helsingin kantakaupungin välillä suljettiin linja-autoliikenteeltä vuoden 1953 alussa, mikä vaikeutti erityisesti koulun opettajien työmatkoja, kuten johtajaopettaja Lempi Alanko toi painokkaasti esille[9].
Kunnianosoitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Helsinki-mitali[10]
- Lempi Alangon kallio () nykyisen Kulosaaren ala-asteen vieressä, Relanderinaukion ja Presidentinpolun välissä[4]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Neiti Lempi Maria Kettunen avioitui joulukuussa vuonna 1937 kaupp. Aaron Alfred Alangon kanssa[11] (6. lokakuuta 1904 Pietari – 3. lokakuuta 1978 Helsinki)[12]. Vuonna 1939 heille syntyi poika Aarno Ara (k. 1946)[13]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kirsti Herlin ja Tarja Kurki-Suonio: Kahden kiltin tytön muistelmat, s. 50-60. (Teoksessa: Minna Sarantola-Weiss (päätoim.) Kulosaari, koti ja kaupunginosa) Stiftelsen Brändö Hembygdsfond - Kulosaaren kotiseuturahaston säätiö r.s., 2002. ISBN 952-91-3844-X
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Turun Sanomat, 04.07.1918, nro 4069, s. 4 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 1.2.2023.
- ↑ Uusi Suomi, 31.05.1919, nro 123, s. 6 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 1.2.2023.
- ↑ Uuden Suomen Iltalehti, 17.06.1919, nro 134, s. 2 Kansalliskirjaston digitaaliset palvelut. Viitattu 1.2.2023.
- ↑ a b Mikko-Olavi Seppälä: Kaksi uutta paikannimeä Kulosaaressa (PDF) Kulosaarelaiset - Brändöborna. Viitattu 1.2.2023.
- ↑ Herlin ja Kurki-Suonio, s. 51
- ↑ Herlin ja Kurki-Suonio, s. 52
- ↑ Sisämaa-Laatokka, 03.02.1948, nro 26, s. 2 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 2.2.2023.
- ↑ Nuorten Talkoot, kirje 10.12.1947. Kulosaaren kansakoulu. Koulun talkoita koskevaa aineistoa 1947-1948. Nuorten Talkoisiin liittyvät asiakirjat. Hb:1. Helsingin kaupunginarkisto.
- ↑ Hiljaiseloa Kulosaaren sillalla. Helsingin Sanomat, 3.1.1953, s. 5,8. Näköislehden aukeama (tilaajille). Viitattu 2.2.2023.
- ↑ Ensimmäiset Helsinki-mitalit jaettiin kaupungin vuosipäivänä. Helsingin Sanomat, 13.6.1956.
- ↑ Suomen Sosialidemokraatti, 27.12.1937, nro 349, s. 4 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 2.2.2023.
- ↑ Kuolleita. Helsingin Sanomat, 29.10.1978, s. 4. Näköislehden aukeama (tilaajille). Viitattu 3.2.2023.
- ↑ Helsingin seurakuntayhtymä: Alanko Lempi Maria, Leposaari Kulosaaren hautausmaa hautakartta.fi. Viitattu 3.2.2023.