Leirikirkko (Lappeenranta)

Leirikenttä, uusi Leirikirkko ja sen ympäristöä vuonna 1904.

Leirikirkko oli Lappeenrannassa nykyisen Leirin kaupunginosan alueella sijainnut venäläisten joukkojen ortodoksinen sotilaskirkko, joka valmistui 1904. Kirkko jäi käyttämättömäksi Suomen itsenäistyttyä ja se purettiin 1921.

Vuonna 1901 rakennettiin Lappeenrannassa kesäleirejään pitäneelle suomenmaalaiselle tarkka-ampujaprikaatille leirikentän ja Lappeenrannan kasarmialueen väliinpieni puukirkko, ensimmäinen leirikirkko. Vuonna 1903 Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov kävi tarkastusmatkalla Lappeenrannassa. Hänen mielestään vaatimaton kirkko ei sopinut Venäjän keisarikunnan arvolle ja niinpä hän määräsi rakentamaan tilalle uuden, isomman kirkon. Entinen leirikirkko purettiin ja uuden kirkon rakennustyöt alkoivat toukokuussa 1903. Leirikirkko vihittiin käyttöön 17. kesäkuuta 1904. Kirkon suunnitteli sotilasinsinööri M. Redjko ja sen kullatut sipulikupolit lahjoitti lappeenrantalainen kauppias Ivan Wolkoff. Kirkko oli Venäjän valtakunnan ja armeijan suojeluspyhimyksen Pyhän Nikolaoksen nimikkokirkko ja kirkkosalissa oli tilaa noin 400 henkilölle. Kirkko oli sitten venäläisen sotaväen leirikirkkona kesäleirien aikoina.

Suomen itsenäistyttyä kirkko jäi pois käytöstä ja siirtyi valtiolle. Osa kirkon ikoneista siirrettiin Linnoituksen alueella sijainneeseen ortodoksiseen kirkkoon. Kirkko rappeutui ja joutui venäläisen vallan symbolina ilkivallan kohteeksi. Kirkon purkamisesta alettiin keskustella kesällä 1919 ja se myytiin lopulta huutokaupalla purettavaksi heinäkuussa 1921. Huutokaupassa korkeimman tarjouksen teki kenkätehtailija Pekka Kinnunen.

Lähelle Leirikirkon entistä sijaintipaikkaa on pystytetty 1978 Lappeenrannan ortodoksisen seurakunnan toimesta puinen ortodoksinen risti Leirikadun päähän Lappeenrannan vanhan urheilukentän ja Helsingintien väliselle alueelle.

Aiheesta muualla

• Leirikirkon torni kaatuu purkutöiden aikana, valokuva vuodelta 1920. Lappeenrannan museot, kuva-arkisto (Finna)