Leimakonttori

Leimakonttori, säädöksissä nimenä Suomen leimakonttori, oli Suomessa vuosina 1894–1936 toiminut valtionvirasto, jonka tehtävänä oli huolehtia erilaisista verotusmerkeistä ja valmistuttaa niitä Suomen Pankin setelipainossa. Viraston toiminnan alkuvuosina sillä oli oma paino leimamerkkien ja muiden merkkien painamista varten. Leimakonttorin edeltäjä oli 1816–1894 toiminut karttapaperikonttori. Leimakonttori valmistutti ja piti saatavilla leimapaperia, leimamerkkejä, postilaitoksen frankomerkkejä, postimerkkejä, postikortteja, postisäästöpankin kuittikuponkeja ja säästömerkkejä, valtionrautateiden pakettimerkkejä, pelikorttiveronauhoja sekä pääsylippuja huvitilaisuuksiin.

Leimakonttorin johdossa oli kamreeri ja hänellä alaisinaan tarpeellinen määrä apulaisia. Painon esimiehenä toimi tarkastaja. Leimakonttori toimi senaatin talousosaston valtiovaraintoimituskunnan alaisena 1894–1918 ja myöhemmin valtiovarainministeriön alaisena. Vuoden 1924 alussa leimakonttorin itsenäinen tililaitos lakkautettiin ja tiliasiat siirrettiin valtiokonttorin hoidettaviksi. Vuoden 1937 alussa leimakonttori ja tullilaitoksen aksiisikonttori yhdistettiin valtiovarainministeriön alaisena toimivaksi leima- ja valmisteverokonttoriksi.

Katso myös

• Leimavero

Lähteet

• Tietosanakirja, Tietosanakirja-osakeyhtiö 1913
• Iso tietosanakirja, Otava 1934
• Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus Karttapaperikonttorin toisinmuodostamisesta Suomen Leimakonttori nimiseksi, 10/1894
• Asetus Suomen Leimakonttorin muuttamisesta Suomen Valtiokonttorin alaiseksi erikoistilintekijäksi, 69/1924
• Laki Suomen leimakonttorin ja aksiisikonttorin yhdistämisestä leima- ja valmisteverokonttoriksi, 398/1936