Lehtosinijuuri
| Lehtosinijuuri | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Malpighiales |
| Heimo: | Tyräkkikasvit Euphorbiaceae |
| Suku: | Sinijuuret Mercurialis |
| Laji: | perennis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Mercurialis perennis |
|
| Katso myös | |
Lehtosinijuuri (Mercurialis perennis) on vaatimaton, tyräkkikasveihin kuuluva myrkyllinen ruohomainen lehtokasvi.[1]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monivuotinen lehtosinijuuri on 25–40 senttimetriä korkeaksi kasvava juurakon turvin talvehtiva ruohokasvi. Kuivana juurakko värjäytyy siniseksi, mistä suvun nimi tulee. Varsi on haarautumaton, liereä, suomuinen ja tavallisesti tyviosastaan lehdetön. Lehdet ovat puikeat, tiheästi matalahammaslaitaiset ja tummanvihreät. Lehtiasento on vastakkainen ja varressa on pienet korvakkeet. Mitättömät kukat ovat yksineuvoisia ja vihertäviä. Laji on kaksikotinen eli hede- ja emikukat ovat eri kasviyksilöissä. Hedetähkät ovat pitkäperäisiä ja harsuja, pitkäperäiset emikukat ovat yksittäin tai pareittain lehtihangoissa. Suomessa lehtosinijuuri kukkii toukokuussa.[1]
Useimmista tyräkkikasveista poiketen lehtosinijuuri on maitiaisnesteetön.[1]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lehtosinijuuri on eurooppalainen kasvilaji, jota tavataan Ranskasta ja Britteinsaarilta Länsi-Venäjälle. Etelässä levinneisyysalue rajoittuu Etelä-Italiaan ja Pohjois-Kreikkaan, pohjoisessa Fennoskandian eteläosiin ja Viroon.[2] Suomessa lehtosinijuuri on harvinainen eteläinen laji, joka kasvaa vain parhaissa lehdoissa. Pääosin sen kotoiset esiintymät sijaitsevat Uudenmaan alueella. Lisäksi lehtosinijuuri kasvaa muutamissa paikoissa Ahvenanmaalla ja Varsinais-Suomessa.[3] Laji on rauhoitettu Ahvenanmaalla.[4]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lehtosinijuuri kasvaa lehdoissa, muun muassa pähkinäpensas- ja harmaaleppälehdoissa sekä jalopuumetsissä. Laji on kalkinsuosija.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
- Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 224.
- ↑ Den virtuella floran: Skogsbingel (Mercurialis perennis) (ruotsiksi) Viitattu 26.3.2011.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Lehtosinijuuren levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 26.3.2011.
- ↑ Ålands flora 2010, s. 207.