Lehtorousku

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lehtorousku
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Russulales
Heimo: Haperot ja rouskut Russulaceae
Suku: Jalorouskut Lactifluus
Laji: bertillonii
Kaksiosainen nimi

Lactifluus bertillonii
(Neuhoff ex Z. Schaef.) Verbeken[1]

Synonyymit
  • Lactarius bertillonii
Katso myös

  Lehtorousku Wikispeciesissä
  Lehtorousku Commonsissa

Lehtorousku (Lactifluus bertillonii, syn. Lactarius bertillonii) on jalorouskuihin kuuluva sienilaji. Toisin kuin useimmat rouskut, lehtorousku ei kelpaa ryöpättynäkään syötäväksi, koska se on niin kitkerän makuinen.[2][3]

Aikaisemmin lehtorousku luokiteltiin rouskujen (Lactarius) sukuun, mutta nykyään se luokitellaan jalorouskujen (Lactifluus) sukuun.

Lehtorouskun lakki on laakean suppilomainen, nukkapintainen ja himmeän liidunvalkoinen tai kermankellertävä. Lakki kasvaa 10–25 cm leveäksi. Lakin reuna on pitkään sisäänkiertynyt. Heltat ovat johteiset, paksut ja väriltään valkoiset tai kellanvalkoiset. Jalka on lyhyt, tukeva ja 3–8 cm pitkä. Malto on valkoista. Heltoista tihkuva maitiaisneste on valkoista ja kuivuessaan kellertyvää.[3] Sieni kerää maasta helposti kariketta, sillä sen lakki kehittyy suureksi maan alla.[2]

Lehtorouskua muistuttavia lajeja ovat vihersuppilohapero, jolla ei ole maitiaisnestettä, ja pippurirousku, jonka heltat ovat tiheämmät. Myös maitorousku ja liiturousku muistuttavat lehtorouskua.[2]

Kasvuaika ja -paikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtorousku kasvaa elo–syyskuussa Suomessa maan etelä- ja keskiosissa. Se on yleinen vain paikoittain. Kasvupaikkoja ovat lehtomaiset metsät,[2] puistot ja sekametsät. Lehtorousku on tammen ja koivun juurisieni.[3][4]

Lehtorousku ei kelpaa syötäväksi, koska sen maku on niin polttavan kirpeä. Kirpeys ei katoa keittämisellä.[2] Laji ei kuitenkaan ole myrkyllinen.[3]

  1. Species Fungorum speciesfungorum.org. Viitattu 19.9.2024. (englanniksi)
  2. a b c d e Korhonen, Jarkko & Penkkimäki, Pirjo: Suuri suomalainen sienikirja, s. 207. Readme.fi, 2022. ISBN 978-952-373-269-8
  3. a b c d Lehtorousku luontoportti.com. Viitattu 22.9.2024.
  4. Lehtorousku Suomen Luonto. Viitattu 22.9.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]