Lehtonoidanlukko
| Lehtonoidanlukko | |
|---|---|
_1.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Sanikkaiset Pteridophyta |
| Alakaari: | Saniaiset Pteridophytina |
| Luokka: | Ophioglossopsida |
| Lahko: | Ophioglossales |
| Heimo: | Käärmeenkielikasvit Ophioglossaceae |
| Suku: | Isonoidanlukot Botrypus |
| Laji: | virginianus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Lehtonoidanlukko (Botrypus virginianus) kuuluu isonoidanlukkojen (Botrypus) sukuun ja käärmeenkielikasvien heimoon[3]. Aiemmin sen ajateltiin kuuluvan noidanlukkojen (Botrychium) sukuun. Se on pääasiassa Euraasian ja Pohjois-Amerikan lauhkeilla vyöhykkeillä tavattava saniaislaji. Suomessa se on erittäin uhanalainen ja rauhoitettu laji[4].[5]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lehtonoidanlukko on suurin Suomessa tavattavista noidanlukoista. Sillä on mehevä juurakko, josta nousee itiöitä levittävä, 20–50 cm korkeaksi kasvava lehtivarsi. Steriilit yksilöt jäävät pienemmiksi. Lehdet ovat pehmeät ja kellanvihreät. Leveän kolmiomainen, 2–3 kertaa parilehdykkäinen ja lähes ruoditon lehtilapa jakaantuu lehtivarren puolivälissä. Itiöpesäkkeistö on kapean kartiomainen, monihaarainen ja pitkäperäinen. Kaikkiin yksilöihin ei kehity itiöpesäkkeistöä. Suomessa lehtonoidanlukon itiöt kypsyvät heinä-elokuussa.[6][7] Lehtonoidanlukon lehtilapa muistuttaa erehdyttävästi koiranputkea (Anthriscus sylvestris).[7]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lehtonoidanlukkoa tavataan laajalla alueella pohjoisen pallonpuoliskon lauhkealla vyöhykkeellä, mutta sen esiintymisalue on laikukkainen. Lajin pääesiintymisalue on Pohjois-Amerikassa, jossa sitä kasvaa mantereen itä-, keski- ja pohjoisosissa. Euroopassa lajia tavataan kapealla vyöhykkeellä Alppien ja Karpaattien välisellä alueella, ja sieltä edelleen Puolaan, Pohjois-Ukrainaan ja Luoteis-Venäjälle. Pohjoismaissa lehtonoidanlukkoa tavataan ainoastaan Suomesta ja Ruotsista. Euroopasta levinneisyysalue jatkuu Keski-Siperiaan saakka. Paikoitellen sitä tavataan myös muualta Aasiassa, muun muassa Japanissa.[8] Suomessa lehtonoidanlukon esiintymisalue on kaksijakoinen. Sitä tavataan toisaalta Varsinais-Suomen ja Länsi-Uudenmaan kalkkialueilta ja toisaalta Perämeren alueelta aina Rovaniemelle saakka. Laji on kaikkialla harvinainen. Ahvenanmaalta laji lienee kadonnut.[7][9]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lehtonoidanlukko on kalkinvaatija. Se kasvaa varjoisissa ja puoliavoimissa lehdoissa ja kuusivaltaisissa rehevissä metsissä. Sitä tavataan myös vanhojen kalkkikuoppien reunamilla. Laji ilmeisesti vaatii uusiutuakseen myrskytuhoja, metsäpaloja tai jopa metsänhakkuita. Lehtonoidanlukko on harvinaistunut pellonraivauksen, voimakkaan metsänhoidon ja kalkinlouhinnan seurauksena.[5][7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Ryttäri, Terhi: Lehtonoidanlukko. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 85–86.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Botrypus virginianus IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.10.2019. (englanniksi)
- ↑ Botrypus virginianus (L.) Michx. catalogueoflife.org. Arkistoitu 23.10.2019. Viitattu 23.10.2019.
- ↑ lehtonoidanlukko – Botrypus virginianus laji.fi. Viitattu 23.10.2019.
- ↑ Lehtonoidanlukko – Botrypus virginianus punainenkirja.laji.fi. Viitattu 23.10.2019.
- ↑ a b Harvinaistuneet noidanlukot etsintäkuulutetaan koko maassa 2004. Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 3.2.2008.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 45, 47.
- ↑ a b c d Ryttäri 1997, s. 85–86.
- ↑ Arne Anderberg: Den virtuella floran: Stor låsbräken Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 17.9.2011. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Lehtonoidanlukon levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 17.9.2011.