Lehtokarvasputki
| Lehtokarvasputki | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Apiales |
| Heimo: | Sarjakukkaiskasvit Apiaceae |
| Alaheimo: | Apioideae |
| Suku: | Karvasputket Laserpitium |
| Laji: | latifolium |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Laserpitium latifolium |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Lehtokarvasputki eli karvasputki (Laserpitium latifolium) on sarjakukkaiskasvien heimoon ja karvasputkien sukuun kuuluva kasvilaji. Se on helppo tunnistaa sinivihreistä lehdistään ja silmiinpistävistä hedelmistään.[1]
Lehtokarvasputken lajinimi latifolium tarkoittaa leveälehtistä ja on peräisin latinan sanoista latus, leveä, ja folium, lehti.[2] Tieteellinen sukunimi puolestaan tulee kreikasta, jossa sana laser viittasi aikoinaan mausteena käytettyyn voimakastuoksuiseen hartsiin, hajupihkaan eli pirunpihkaan. Kyseistä ainetta ei lehtokarvasputkessa kuitenkaan ole.[1]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lehtokarvasputki on monivuotinen ruohokasvi, jonka kasvukorkeus on 60–150 senttimetriä. Yläosasta haarovan ja lähes kaljun, hienojuovaisen varren tyvellä on lehtien jäänteitä. Kierteisten, ruodillisten lehtien lehtilapa on kolmiomainen ja jakautunut kaksi kertaa kolmeen lehdykkään; lehtikanta on väljä, tuppimainen. Herttatyviset, sinivihreät lehdykät ovat puikeita–soikeita, sahalaitaisia.[1]
Lehtokarvasputken kukinta kestää heinäkuusta elokuuhun; kukinto on 20–40 pikkusarjaan jakautuva kerrannaissarja. Yksittäiset kukat ovat valkoisia, 4–7 millimetriä leveitä ja säteittäisiä. Terälehtiä on viisi; verholehdet ovat surkastuneet. Jokaisessa kukassa on viisi hedettä ja yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen emiö. Hedelmä on kaksilohkoinen, vaaleanruskea lohkohedelmä, jonka pituus on noin 5–10 millimetriä; hedelmissä on silmiinpistävän kookkaat, aaltomaisen kurttuiset palteet.[1]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lehtokarvasputki on kalkinsuosija ja kasvaa luonnossa rinne- ja lehtoniityillä, metsänreunoissa ja lehdoissa. Suomessa sitä esiintyy siellä täällä Ahvenanmaalla; itäisimmät löydöt ovat Varsinais-Suomen saariston länsiosista. Lehtokarvasputki vaatii ravinteisen ja lämpimän kasvupaikan, ja sen luonteenomaisimpia esiintymisympäristöjä ovat kalkkiperäiset kuivat lehdot, joiden indikaattorilaji se on yhdessä metsäapilan kanssa.[1] Ruotsin etelä- ja keskiosissa lehtokarvasputkea esiintyy lehtimetsissä ja metsänreunoissa mutaisessa ja mieluiten kalkkipitoisessa maaperässä.[2]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lehtokarvasputken juurella on sanottu olevan vatsaa vahvistavia ja kuumetta laskevia ominaisuuksia, minkä vuoksi sitä on saatettu siirtää lääkekasviksi myös luontaisen levinneisyysalueensa ulkopuolelle. Kasvin on uskottu lisäävän lehmien maidoneritystä,[1] ja Elias Lönnrot kertoo siitä seuraavaa: "Vatsanvahvistava juuri avullinen horkissa ja muissa vioissa, varsinkin eläinten taudeissa." Kansanlääkinnässä kasvia on käytetty puhkuisuuteen, kuukautiskoliikkiin ja virtsaneritystä kiihottamaan.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f LuontoPortti: Karvasputki (Laserpitium latifolium) luontoportti.com. Viitattu 2.5.2021.
- ↑ a b Den virtuella floran: Spenört (Laserpitium latifolium L.) linnaeus.nrm.se. Viitattu 2.5.2021. (ruotsiksi)
- ↑ Laserpitium latifolium L., Karvasputki. henriettes-herb.com. Viitattu 2.5.2021.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lehtokarvasputki Wikimedia Commonsissa
