Leena Peltonen-Palotie

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Leena Palotie)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Leena Peltonen-Palotie
Henkilötiedot
Syntynyt16. kesäkuuta 1952
Helsinki
Kuollut11. maaliskuuta 2010 (57 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus suomalainen
Koulutus ja ura
Tutkinnot Oulun yliopisto
LL 1976, LKT 1978
Väitöstyön ohjaaja Kari Kivirikko
Instituutti Oulun yliopisto
Helsingin yliopisto
Kansanterveyslaitos
Rutgers Medical School
UCLA (Kalifornian yliopisto)
Broad Institute (MIT / Harvard)
Sanger-instituutti
Tutkimusalue genetiikka, tautigeenit, sairauksien synty
Tunnetut työt 15 tautiperimään kuuluvan geenin löytäminen
Palkinnot Matti Äyräpään palkinto
Tieteen akateemikko
Stora Fernströmpriset
Prix van Gysel
Anders Jahre -palkinto
Yhdysvaltain kansallinen tiedeakatemia, Foreign Associate
Vuoden nainen

Leena Päivi Marketta Peltonen-Palotie (16. kesäkuuta 1952 Helsinki – 11. maaliskuuta 2010 Helsinki[1]) oli suomalainen professori, akateemikko ja yksi maailman johtavista ihmisen geeneihin liittyvän tutkimuksen harjoittajista.[2] Kotimaisten tiedebarometrien mukaan hän oli kansalaisten keskuudessa ehkä kaikkein tunnetuin aikansa suomalaistieteilijöistä.[3] Palotie käytti julkisuutta tehokkaasti hyväkseen kansantajuistaakseen geenitutkimusta ja kannustaakseen nuoria tutkijan uralle.[4]

Palotien tutkimusalue oli ihmisen molekyyligenetiikka, erityisesti tautigeenit ja sairauksien synty.[5] Kansainvälisissä julkaisuissaan hän esiintyi tyttönimellään Leena Peltonen, muissa yhteyksissä nimellä Palotie.

Paulon Säätiön hoidossa on Akateemikko Leena Palotien rahasto.

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palotie valmistui ylioppilaaksi ja opiskeli lääketiedettä Oulussa.[6] Hänestä piti tulla lastenlääkäri, mutta laboratoriotyö vei voiton.[7][8] Palotie työskenteli tohtorikoulutettavana Oulun yliopistossa professori Kari Kivirikon kollageenitutkimusyksikössä[9] vuodet 1973–1976 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 24-vuotiaana vuonna 1976. Kaksi vuotta myöhemmin hän väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi lääketieteellisen biokemian alalta.[10]

Tutkijana ja tutkimuslaitosten johdossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1978–1980 Palotie oli post-doc-tutkijana sidekudostautien asiantuntijan Darwin Prockopin opissa Rutgers Medical Schoolin biokemian laitoksella New Jerseyssä Yhdysvalloissa.[9] Sen jälkeen 1981–1984 hän toimi Oulun yliopiston solubiologian laitoksen määräaikaisena apulaisprofessorina (solubiologian dosentti 1982[11]) ja vuodet 1985–1986 Suomen Akatemian vanhempana tutkijana Helsingin yliopiston yhdistelmä-DNA-laboratoriossa. Kansanterveyslaitoksessa hän toimi molekyyligenetiikan laboratorion johtajana vuodet 1987–1991 ja molekyylibiologian professorina molekyylibiologian ohjelman johtajana 1991–1994 (Helsingin yliopiston molekyyligenetiikan dosentti 1991[11]). Vuosina 1995–1998 hänellä oli professuuri sekä Kansanterveyslaitoksessa että Helsingin yliopistossa.[11]

Vuosina 1998–2002 hän oli perustamassa Kalifornian yliopisto, UCLA:aan geenitutkimuslaitosta. Palotie palasi Helsinkiin ja toimi vuosina 2002–2003 Helsingin yliopiston ja Kansanterveyslaitoksen lääketieteellisen genetiikan ja molekyylilääketieteen professorina.[11] Vuosina 2002–2006 hän koordinoi EU:n GenomEUtwin -genomitutkimushanketta, jossa selvitettiin geneettis-epidemiologisin keinoin yleisten tautien perinnöllisiä tekijöitä.

Vuonna 2003 Palotie sai Suomen Akatemian akatemiaprofessorin määräaikaisen viran ja jatkoi tutkimustaan Helsingin yliopistossa ja Kansanterveyslaitoksessa Helsingin Biomedicumissa.[2][12] Palotie oli Biomedicumin molekyylilääketieteen tutkimusohjelman varajohtaja[12] ja toimii tutkimusjohtajana Suomen molekyylilääketieteen instituutissa.[9][13] Hän veti myös Pohjoismaiden ministerineuvoston tukemaa pohjoismaista geneettisten sairauksien huippuyksikköä NCoEDG:ia,[14] joka pyrkii yhdistämään kaksostutkimuksen sekä epidemiologisen ja molekyyligenetiikan tutkimuksen lisätiedon saamiseksi perimän ja ympäristön vaikutuksesta merkittävien sairauksien syntyyn.[14] Palotie toimi myös vierailevana professorina MIT:n ja Harvardin yliopiston Broad Institutessa vuodesta 2005 lähtien.[2][13]

Syyskuussa 2007 Palotie siirtyi johtamaan brittiläisen Wellcome Trust -säätiön Sanger-instituutin ihmisgenetiikan tutkimusohjelmaa.[15] Sanger-instituutti on Euroopan johtava genomiikan tutkimuslaitos. Instituuttia rahoittava The Wellcome Trust on puolestaan suurin tutkimusta rahoittava säätiö Englannissa ja toiseksi suurin lääketieteen rahoitusta tukeva säätiö maailmassa.[15] Palotie säilytti uudesta tehtävästään huolimatta osa-aikaisen professuurin Suomessa.[15]

Tutkimustyön tuloksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palotie ryhmineen on saanut tunnustusta nimenomaan tautigeenien tutkijana.[16] Hänen tutkimusryhmänsä löysivät 15 suomalaiseen tautiperimään kuuluvaa geenivirhettä. Näihin kuuluvat muun muassa verenpainetauti, skitsofrenia, veren rasvataudit, laktoosi-intoleranssi, käsi- ja nivelrikko sekä multippeliskleroosi.[17] Palotie tutki muun muassa perinnöllistä rasva-aineenvaihdunnan häiriötä nimeltä familiaalinen kombinoitu hyperlipidemia (FKH), jossa potilaat sairastuvat nuorella iällä sepelvaltimotautiin. Palotien tutkimusryhmä osoitti vuonna 1998, että suomalaisissa FKH-suvuissa sairaus kytkeytyi kromosomin 1 pitkän käsivarren (1q21-q23) geeneihin.[18] Myöhemmin, vuonna 2004, Palotie ryhmineen löysi tautiin assosioituvan USF1-geenin, joka koodaa erästä sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa säätelevää transkriptiotekijää.[19]

Palotie selvitti neuronaalisten seroidilipofuskinoosien eli NCL-tautien geneettistä alkuperää, erityisesti tautiryhmän lapsuusiän infantiilia (INCL) ja juveniilia (JNCL) muotoa. INCL osoittautui lysosomaalisen entsyymin puutostaudiksi, jonka suomalaisväestöön rikastunut geenimutaatio (INCLFin) löytyi kromosomista 1.[20] Palotie tutki myös suomalaiseen tautiperimään kuuluvan AGU-taudin eli aspartyyliglukosaminurian geenimutaatioita ja niiden aiheuttamia häiriöitä. Valtaosa suomalaisista tautitapauksista johtuu samasta AGUFin-mutaatiosta, kun taas ulkomaisilla potilailla vaikuttaa olevan omia, yksilöllisiä mutaatioitaan. Palotien ryhmä selvitti taudin aiheuttavan AGA-geenin luentaa ja sen koodaaman proteiinin laskostumista.[21]

MS-taudissa on havaittu neljä tautiin kytkeytyvää geenialuetta, joista tärkein on HLA-lokus kromosomissa 6. Palotien ryhmä paikansi toiseksi tärkeimmän lokuksen kromosomiin 17, jossa PRKCA-geenin tietyt alleelit liittyvät MS-taudin syntyyn ainakin suomalaisissa ja kanadalaisissa perheissä.[22] Palotie tutki myös harvinaista APECED-tautia, toiselta nimeltään tyypin I autoimmuunipolyendokrinopatiaoireyhtymää, joka kuuluu suomalaiseen tautiperimään. Vuonna 1990 Palotien ryhmä paikansi perinnöllistä sidekidostautia Marfanin oireyhtymää aiheuttavan geenin kromosomin 15 pitkään käsivarteen.[23] Myöhemmin taudin osoitettiin johtuvan mutaatioista fibrilliinia koodaavassa FBN1-geenissä. Palotien ryhmä löysi useita eri FBN1-geenimutaatioita, jotka johtavat taudin erilaisiin vaikeusasteisiin.[24]

Palotie julkaisi yli 400 tieteellistä artikkelia ja noin 70 katsausartikkelia.[25] Hänen artikkeleitaan ovat julkaisseet muun muassa arvostetut lehdet Nature, Nature Genetics, Lancet, New England Journal of Medicine, American Journal of Human Genetics, Human Molecular Genetics ja Science. Palotie ohjasi lisäksi noin 70 väitöskirjatyötä Suomessa ja Yhdysvalloissa.[9]

Tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 2010 Kansainvälisen naistenpäivän kunniaksi julkaistu postimerkki akateemikko Leena Peltonen-Palotiestä.

Palotie kutsuttiin sekä Suomalaiseen Tiedeakatemiaan että Academia Europæan jäseneksi.[14][26] Hän sai lukuisia palkintoja, kuten Matti Äyräpään palkinnon[11] ja Anders Jahre -palkinnon.[11][12] Hän on Uppsalan (2000) ja Joensuun yliopiston (2004) kunniatohtori.[11] Vuonna 2006 Palotielle myönnettiin ensimmäisenä suomalaisena Prix van Gysel -tiedepalkinto, jonka suuruus on 100 000 euroa.[25] Hänelle myönnettiin myös vuoden 2006 Eric K. Fernströmin säätiön suurpalkinto (Stora Fernströmpriset), jonka suuruus on miljoona Ruotsin kruunua.[14] Vuonna 1994 hänet valittiin Suomessa Vuoden naiseksi.[11] Oulun yliopisto valitsi Palotien vuoden alumniksi 2000.[27]

Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian lääketieteen instituutti valitsi hänet 2006 ensimmäisenä suomalaisena Foreign Associate -jäsenekseen.[28] Valinta on yksi suurimmista kunnianosoituksista, jonka lääketieteen ja terveydenhuollon alalla voi Yhdysvalloissa saada.[28] Tiede-lehden tiedebarometreissa 2000-luvulla Palotie vakiinnutti asemansa kansalaisten selvästi parhaiten tuntemana suomalaisena tieteenharjoittajana.[29] Vuoden 2007 tiedebarometrissa hän sai ylivoimaisesti eniten mainintoja nykyisten suomalaisten tieteentekijöiden sarjassa.[3]

Palotie nimitettiin Euroopan tiedeneuvoston hallitukseen ensimmäisenä ja vuoteen 2010 mennessä ainoana suomalaisedustajana[30][31] sekä kansainvälisen HUGO-neuvoston (The Human Genome Organisation) puheenjohtajaksi.[14]

Palotie nimitettiin 29. lokakuuta 2009 tieteen akateemikoksi.[32]

Palotie sai oman postimerkin 8. maaliskuuta 2010, kun Kansainvälisen naistenpäivän kunniaksi julkaistiin postimerkkivihko kuudesta suomalaisesta merkkinaisesta.[33] Oulun yliopisto nimesi lääketieteellisen tiedekunnan Kontinkankaan kampuksen päärakennuksen auditorion Leena Palotien nimikkosaliksi 19. helmikuuta 2013.[34]

Stadin Slangi ry. valitsi Palotien vuoden 2006 Stadin Friiduksi Helsinki-päivänä 12. kesäkuuta 2006.[35]

Koulutus- ja tutkimuspoliittiset näkemykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palotien näkemyksiä koulutuspolitiikasta ja tiedepolitiikasta on esitelty näyttävästi julkisuudessa. Pisimpään hän lobbasi huippututkimuksen puolesta, jonka suomalaiseksi menestysreseptiksi hän tarjosi erikoistumista kapeaan alueeseen parhaiten maailmassa.[16] Esimerkiksi geenitutkimuksessa Suomen vahvuusalueina hän piti tautigeenien tutkimusta ja syöpätutkimusta.[16] Vuonna 2004 ehdotetun Suomen geenipankin hän tyrmäsi todeten: "Meidän pitää tehdä sitä, missä olemme kilpailukykyisiä, hyödyntää jo kerättyjä epidemiologisia tietokantoja ja tehostaa niiden analysointia."[36]

Palotie kantoi huolta huippuosaajista ja piti huippuyliopistoa yhtenä oikeansuuntaisena ratkaisuna.[37] Myös yritysten ja yliopistojen yhteistyön olisi tiivistyttävä.[38] Tutkimusrahoitusta jaetaan Palotien mielestä liian tasaisesti tutkintomääräilmoitusten pohjalta, ilman minkäänlaisia laatukriteerejä. Hän esitti vaihtoehdoksi amerikkalaismallista kilpailua tutkimusrahoituksesta.[39]

Palotie oli korkea-asteen lukukausimaksujen kannattaja.[37] Hän ihmetteli, miksi monissa muissa maissa ollaan valmiita panostamaan lasten koulutukseen siinä, missä uuden auton hankintaan.[37] Hänen mukaansa sopiva maksu voisi olla jotain tuhannen euron ja 5 000 euron väliltä.[40] Ulkomaalaisille kaavailtuja lukukausimaksuja hän piti hyvänä asiana ja toivoi niitä harkittavan koko Euroopassa.[16] Maksullisuuden Palotie väitti haastavan yliopistot rakentamaan hyviä ja kansainvälisesti kilpailukykyisiä ohjelmia.[16] Palotie ei pitänyt luokatonta lukiota hyvänä ratkaisuna. Hänestä yhteisöllisyys oli kadonnut sen myötä. PISA-hurmiota hän piti vaarallisena.[37] Tammikuussa 2008 silloinen opetusministeri Sari Sarkomaa otti kantaa Palotien arvosteluun. Hän torjui lukukausimaksut sekä tyrmäsi väitteen luokattoman lukion epäonnistumisesta.[40][41]

Toukokuussa 2008 antamassaan haastattelussa Palotie kertoi korkeakoulujärjestelmän tuottavan hyvää massaa, minkä PISAkin osoittaa, mutta se ei kannusta riittävästi huippuja.[42] Hän korosti edelleen myös tieteen rahoitusjaon olevan liian tasapäistävää. Viisivuotisen ulkomaanpestinsä Palotie otti vastaan, koska suomalaisen perimän selvitystyöhön ei käyty hänen toiveistaan[36] huolimatta.[43] Palotie toivoi voivansa palata asiaan kuitenkin uuden tehtävänsä kautta.[43]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peltonen-Palotien aviomies oli vuodesta 1981 tutkija Aarno Palotie. Pari sai kaksi lasta, joista nuorempi on koripallovalmentaja ja -selostaja Kristian Palotie.[44][45][46]

Peltonen-Palotie menehtyi 11. maaliskuuta 2010 luusyöpään, joka oli todettu noin kaksi vuotta aikaisemmin.[47]

Julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäistutkimuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • J. Vesa et al.: Mutations in the palmitoyl protein thioesterase gene causing infantile neuronal ceroid lipofuscinisis. Nature, 1995, nro 376, s. 584–587. (englanniksi)
  • S. Kuokkanen et al.: A putative vulnerability locus to multiple sclerosis maps to 5p14-p12 in a region syntenic to the murine locus Eae2. Nature Genetics, 1996, nro 13, s. 477–480. (englanniksi)
  • J. Aaltonen et al.: An autoimmune disease, APECED, caused by mutations in a novel gene featuring two PHD-type zinc-finger domains. Nature Genetics, 1997, nro 17, s. 399–403. (englanniksi)
  • S. Kuokkanen et al.: Genomewide scan of multiple sclerosis in Finnish multiplex families. American Journal of Human Genetics, 1997, nro 61, s. 1379–1387. Artikkelin verkkoversio. (pdf) (englanniksi)
  • P. Pajukanta et al.: Linkage of familial combined hyperlipidemia to chromosome 1q21-q23. Nature Genetics, 1998, nro 18, s. 369–373. (englanniksi)
  • M. Savukoski et al.: CLN5, a novel gene encoding a putative transmembrane protein mutated in the Finnish variant late infantile neuronal ceroid lipofuscinosis (vLINCL). Nature Genetics, 1998, nro 19, s. 286–288. (englanniksi)
  • J. Kaukonen et al.: Role of ANT1 in mtDNA maintenance. Science, 2000, nro 289, s. 782–785. (englanniksi)
  • N. Enattah, et al.: Identification of a DNA variant associated with adult type hypolactasia. Nature Genetics, 2002, nro 30, s. 233–237. (englanniksi)
  • P. Pajukanta et al.: Familial combined hyperlipidemia is associated with upstream transcription factor 1 (USF1). Nature Genetics, 2004, nro 36 (4), s. 371–376. (englanniksi)

Katsausartikkeleita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • L. Peltonen et al.: Use of Population Isolates for Mapping Complex Traits. Nature Reviews Genetics, 2000, nro 1, s. 182–191. (englanniksi)
  • L. Peltonen & V. A. McKusick: Dissecting human diseases after the human genome project. Science, 2001, nro 291, s. 1224–1229. (englanniksi)
  • L. Peltonen et al.: Lessons from studying monogenic disease for common disease. Human Molecular Genetics, 2006, nro 15 Suppl 1, s. R67–74. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Akateemikko Leena Peltonen-Palotie kuollut 11.3.2010. Suomen Akatemia. Arkistoitu 15.3.2010. Viitattu 11.3.2010.
  2. ↑ a b c Leena Peltonen-Palotie akatemiaprofessoriksi 2002. Helsingin yliopisto. Viitattu 12.1.2008.
  3. ↑ a b Suomi haluaa lisää tiedettä 13.11.2007. tiede.fi. Viitattu 12.1.2008.[vanhentunut linkki]
  4. ↑ Heiskanen-Haarala, Irma: Geeniprofiili kertoo sairastumisriskin. Verkko-Husari, 30.8.2007, nro 5. HUS. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.4.2008.[vanhentunut linkki]
  5. ↑ Joensuun yliopistossa vihitään 12 kunniatohtoria Joensuun yliopisto. Viitattu 5.4.2008.[vanhentunut linkki]
  6. ↑ Leena Palotie – Ihmiskunnan kartantekijä yle.fi. yle.fi/maanmainiot. Arkistoitu 19.3.2009. Viitattu 30.4.2008.
  7. ↑ Vanhalakka, Vesa: Leena Palotie – Geenipalapelin mestari Aamulehti. 20.9.2006. Arkistoitu 16.2.2008. Viitattu 5.4.2008.
  8. ↑ Peltomäki, Tuomas: Auttamisen halu teki lääkärin. Helsingin Sanomat, 14.2.2007. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.4.2008.
  9. ↑ a b c d Böhling, Paula: Kun mahdoton tuli mahdolliseksi A Propos. 29.10.2009. Suomen Akatemia. Arkistoitu 14.12.2009. Viitattu 1.11.2009.
  10. ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 540–541. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  11. ↑ a b c d e f g h curriculum vitae: Leena Peltonen-Palotie, M.D., Ph.D.
  12. ↑ a b c Leenapeltonen.eu, Viitattu: 12.1.2008.
  13. ↑ a b Professor Leena Peltonen receives honorary title of Academician of Science 29.10.2009. FIMM. Arkistoitu 20.11.2009. Viitattu 1.11.2009. (englanniksi)
  14. ↑ a b c d e Lehtinen, Päivi: Fernström-palkinto akatemiaprofessori Leena Palotielle 9.10.2006. Helsingin yliopisto. Viitattu 12.1.2008.
  15. ↑ a b c Akatemiaprofessori Leena Palotie kutsuttu Wellcome Trust -säätiön Sanger-instituutin Genetiikan johtajaksi 20.8.2007. Kansanterveyslaitos. Viitattu 30.8.2008.[vanhentunut linkki]
  16. ↑ a b c d e Palhus: Tieteelliset näytöt ratkaisevat kilpailun.
  17. ↑ Hyryläinen, Marja: Tutkijahaastattelussa Leena Palotie: Molekyyligenetiikan huippuosaamista Suomessa – intohimona geenit. Kansanterveys-lehti, 2002, nro 8. KTL. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.4.2008. (Arkistoitu – Internet Archive)
  18. ↑ Pajukanta, P., Leena Palotie, L.: Periytyvän dyslipidemian genetiikka selviämässä. (Pääkirjoitus) Duodecim, 1998, nro 114(15), s. 1447.
  19. ↑ Pajukanta P., Lilja H.E., Sinsheimer J.S. et al.: Familial combined hyperlipidemia is associated with upstream transcription factor 1 (USF1). Nature Genetics, 2004, nro 36(4), s. 371–376. PubMed:14991056
  20. ↑ Järvelä, I., Hellsten, E., Vesa, J., Palotie, L.: Neuronaalisten seroidilipofuskinoosien molekyylitausta selviämässä. (Pääkirjoitus) Duodecim, 1996, nro 112(13), s. 1139.
  21. ↑ Saarela J., Laine M., Oinonen C. et al.: Molecular pathogenesis of a disease: structural consequences of aspartylglucosaminuria mutations. Human Molecular Genetics, 2001, nro 10(9), s. 983–995. PubMed:11309371
  22. ↑ Kallio, S.P., Saarela, J., Peltonen-Palotie, L.: Multippeliskleroosi – geenitutkimus apuna taudin biologisen palapelin kokoamisessa. Duodecim, 2007, nro 123(18), s. 2217–2225.
  23. ↑ Kainulainen K, Pulkkinen L, Savolainen A, Kaitila I, Peltonen L.: Location on chromosome 15 of the gene defect causing Marfan syndrome. New England Journal of Medicine, 1990, nro 323(14), s. 935–939. PubMed:2402262
  24. ↑ Kainulainen K, Karttunen L, Puhakka L, Sakai L, Peltonen L.: Mutations in the fibrillin gene responsible for dominant ectopia lentis and neonatal Marfan syndrome. Nature Genetics, 1994, nro 6(1), s. 64–69. PubMed:8136837
  25. ↑ a b Lehtinen, Päivi: ”Prix van Gysel” till professor Leena Palotie 21.9.2006. Helsingin yliopisto. Viitattu 12.1.2008. (ruotsiksi)
  26. ↑ Database of Members Academia Europaea. Arkistoitu 4.11.2013. Viitattu 13.5.2008. (englanniksi)
  27. ↑ Leena Palotie Biocenter Oulun johtokunnan puheenjohtajaksi 6.2.2007. Oulun yliopisto. Arkistoitu 12.7.2007. Viitattu 15.5.2008.
  28. ↑ a b Mäenpää, Mirja: Leena Palotie elected as Foreign Associate of the Institute of Medicine, the US National Academies 17.10.2006. Helsingin yliopisto. Viitattu 12.1.2008. (englanniksi)
  29. ↑ Kiljunen, Pentti & Koukku, Tuula: Hyvä todistus tieteelle – Tiedebarometri 2001 tiede.fi. 15.3.2005. Tiede.fi. Viitattu 12.1.2008.[vanhentunut linkki]
  30. ↑ Laaksonen, Salla: Euroopan unionin tieteellinen neuvosto nimitettiin. 19.7.2005. Helsingin yliopisto. Viitattu 12.1.2008.
  31. ↑ EU haluaa huippuluokan tutkimusta bioteknologia.info. 1.3.2007. Bioteknologia.info. Viitattu 12.1.2008.
  32. ↑ Geenitutkija, professori Leena Peltonen-Palotie on uusi tieteen akateemikko YLE Tiedeuutiset. 29.10.2009. Arkistoitu 31.10.2009. Viitattu 29.10.2009.
  33. ↑ Leena Peltonen-Palotie ehti nähdä postimerkkinsä Ilta-Sanomat. 11.3.2010. Viitattu 7.11.2018.
  34. ↑ Akateemikko Leena Palotielle nimikkosali Kaleva. 19.2.2013. Viitattu 19.2.2013.[vanhentunut linkki]
  35. ↑ Stadin Slangi Stadin Friidu ja Kundi Viitattu 13.6.2015.
  36. ↑ a b Helena Raunio: Leena Palotie tyrmää Suomen geenipankin Tekniikka&Talous. 07.10.2004. Viitattu 4.5.2008.[vanhentunut linkki]
  37. ↑ a b c d Kalle Heiskanen: Huippututkija roimii Suomen kehuttua koulutusjärjestelmää – Hellimistä huippuosaajille. Turun Sanomat, 12.1.2008. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.4.2008.[vanhentunut linkki]
  38. ↑ Tiedote / EK: Leena Palotie PRIMA-päivässä – Yritysten ja yliopistojen yhteistyö tiiviimmäksi. Kauppalehti, 8.11.2007.
  39. ↑ Palotie ryöpyttää tutkimusrahoitusta. Aamulehti, 9.11.2007.
  40. ↑ a b Sarkomaa: Ei lukukausimaksuja yliopistoihin. Taloussanomat, 12.1.2008. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.4.2008.
  41. ↑ Kalle Heiskanen: Suomalaisille opiskelu pysyy jatkossakin ilmaisena. EU:n ulkopuolisille ryhmille tulossa vähitellen maksuja. Turun Sanomat, 17.1.2008. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.4.2008.[vanhentunut linkki]
  42. ↑ Suomi tuottaa massaa, muttei huippuja Kaleva. 11.5.2008. Viitattu 13.5.2008.[vanhentunut linkki]
  43. ↑ a b Suomi tuottaa massaa, muttei huippuja. Kaleva, 11.5.2008. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.5.2008.[vanhentunut linkki]
  44. ↑ Ehnholm, Christian: Palotie, Leena (1952 - 2010) Kansallisbiografia. Viitattu 7.11.2018. (englanniksi)
  45. ↑ Tuominen, Hannu: Jälkipeli: Kristian Palotie haluaa nostaa Ura Basketin Korisliigaan Aamuset. 7.4.2018. Arkistoitu 8.11.2018. Viitattu 7.11.2018.
  46. ↑ Ahola, Harri: Monitoimimies elää koripalloa. Turun Sanomat, 21.12.2017, s. 28. Turku: Turun Sanomat Oy. verkkoartikkeli "Huippututkijoiden pojan elämän täyttää koripallo – seuraavaksi Kristian Palotie haluaa nostaa Kaarinan liigakartalle". Viitattu 7.11.2018. (Arkistoitu – Internet Archive)
  47. ↑ Leena Palotie on kuollut Ilta-Sanomat. 11.3.2010. Arkistoitu 14.3.2010. Viitattu 11.3.2010.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Leena_Peltonen-Palotie&oldid=22856842”