Onnenhetkiä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Onnenhetkiä
Le Petit théâtre de Jean Renoir
Ohjaaja Jean Renoir
Käsikirjoittaja Jean Renoir
Säveltäjä Joseph Kosma
Jean Wiener
Kuvaaja Georges Leclerc
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ranska
Saksan liittotasavalta
Italia
Ensi-ilta 1970
Kesto 98 minuuttia
Alkuperäiskieli ranska
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Onnenhetkiä (Le Petit théâtre de Jean Renoir) on Jean Renoirin viimeiseksi jäänyt elokuvaohjaus vuodelta 1970. Televisiolle tehty elokuva koostuu kolmesta, tavallaan neljästäkin episodista, jotka Renoir on itse käsikirjoittanut ja jotka hän elokuvassa myös itse esittelee.

Ensimmäinen episodi, ”Viimeinen jouluillallinen”, perustuu Hans Christian Andersenin satuun ja kertoo Seine-joen siltojen alla asuvista vanhasta miehestä ja naisesta. Toinen, kokeellinen ”Sähkökiillottaja” kertoo parkettiaan pakkomielteisesti puunaavasta kotirouvasta ja tämän kahdesta aviomiehestä osittain lauletuin vuorosanoin ja sekakuoron kommentoimana. Kolmas episodi ”Yvetot’n kuningas” on suvaitsevaisuudelle omistettu lyhyt komedia ”aisankannattajasta” eli miehestä, joka hyväksyy uskottoman vaimonsa rakastajan. Eräänlainen neljäs episodi on toisen ja kolmannen tarinan väliin sijoitettu musiikkiesitys, Jeanne Moreaun laulama ”Quand l’amour meurt”.[1][2]

The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta maailmassa.[3]

  1. Järvenpää, Eeva: Viikon elokuvia. Hyvien nimien viikko. Helsingin Sanomat, 25.1.1975, s. 16. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  2. Fränti, Mikael: Renoirin testamentti ”julmalle ja epäoikeudenmukaiselle maailmalle”. Kolmen episodin Onnenhetkiä. Helsingin Sanomat, 20.10.1984, s. 55. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  3. The Best 1,000 Movies Ever Made (Arkistoitu – Internet Archive). Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.