Le Monde diplomatique
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Le Monde diplomatique on ranskalainen kuukausittain ilmestyvä ajankohtaisjulkaisu, joka tarjoaa analyyseja ja mielipiteitä. Sen perusti toukokuussa 1954 Le Monden päätoimittaja Hubert Beuve-Méry. Se on ollut tavallaan iltapäivälehti Le Monden liite, mutta sittemmin itsenäistynyt. Lehden kohderyhmä on kansainväliset vaikuttajat sekä hallinnollisissa että taloudellisissa organisaatioissa.
Omistus ja riippumattomuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Le Monde diplomatiquen painos on noin 300 000 (syksy 2005) ja lukijamäärän arvioidaan yltävän runsaaseen miljoonaan.lähde? Lehti ilmestyy 28 eri kielellä, myös muun muassa esperantoksi ja tammikuusta 2007 alkaen myös suomeksi. Ajankohtaisjulkaisun pääomasta omistavat lehden lukijat 49 prosenttia Association des amis du Monde diplomatique -yhdistyksen[1] kautta, loput 51 prosenttia pääomasta omistaa Le Monde -iltapäivälehti.
Koska Le Monde diplomatique haluaa olla kannanotoissaan ja näkemyksissään riippumaton taloudellisesta tai poliittisesta vaikuttamisesta, se on muun muassa rajoittanut mainosten määrää lehden sivuilla. Asiasta on keskusteltu puolesta ja vastaan.
Suomeksi ajankohtaisjulkaisu ilmestyy kuusi kertaa vuodessa, ja sen päätoimittaja on Ari Turunen.
Toimituksellinen linja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toimituksellisesti tärkeintä on ajankohtaisjulkaisun tavoite pysyä riippumattomana niin mainostajista kuin muistakin pääomasijoittajista. Le Monde diplomatique on yksi harvoista ajankohtaisjulkaisuista, jotka ovat pysyneet suurten pääomasijoitusryhmien ulkopuolella ja siten itsenäisenä.
Ajankohtaisjulkaisun palstoilla käsitellään hyvin erilaisia asioita, useimmiten juuri sellaisia, joilla on koko maailmanlaajuista merkitystä. Eritoten kansainväliset suhteet ovat ajankohtaisjulkaisulle tätä aihepiiriä. Le Monde diplomatique luo selvästi lukijoilleen pohjaa mielipiteiden muodostamiseen ja antaa siihen kirjoituksissaan runsaasti aineistoa ja tutkimustuloksia. Niinpä ajankohtaisjulkaisu panostaa paljon voimavaroja artikkeleittensa toimitukselliseen tasoon. Kirjoittajat ovat lähes aina kansainvälisesti arvostettuja toimittajia ja suurten kansainvälisten instituutioiden jäseniä.
Perusluonteeltaan Le Monde diplomatique on edistyksellinen, ja sitä on usein arvosteltu liian myötämieliseksi ”kolmannelle maailmalle”. Julkaisu kuitenkin pitää arvostelua kunnianosoituksena pyrkimykselleen tuoda esiin ”ultraliberalismin” tuhoisat vaikutukset niin kehittyneissä maissa kuin eritoten kehitysmaissa. Julkaisun johdossa toimiva Ignacio Ramonet käänsi vuonna 1987 mielipiteet suotuisiksi kansainvälisen järjestön ATTACin perustamiselle. Tätä toimintaa lehti on avoimesti tukenut.
Kiistoja Le Monde diplomatiquen ympärillä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toimituksellisen linjan kritiikkiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kritiikin mukaan Le Monde diplomatiquen suhtautuminen on liian maltillista esimerkiksi Fidel Castron Kuubaan ja muihin vastaaviin ilmiöihin. Julkaisu ei kuitenkaan epäröi tuoda esiin esimerkiksi Castron autoritaarisen hallinnon kielteisiä puolia. Tästä on julkaisussa ollut useita esimerkkejä.
Keskustelua mainoksista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiivaimmat keskustelut käydään kuitenkin Le Monde diplomatiquen suhteesta mainoksiin. Tällä alueella on kohdistunut kaikkein voimakkainta kritiikkiä myös julkaisun toimituksen johtoon. Keskusteluun ovat osallistuneet aktiivisesti juuri lehden lukijat eli sen tärkeimmät tukijat.
Useimmiten kritiikin kohteena ovat olleet ilmoitukset, joiden kohdetta Le Monde diplomatique toimituksellinen linja yleisesti arvostelee. Näitä ovat esimerkiksi lääketeollisuuden tuotteet ja pankkipalvelut. Arvostelijoiden mielestä nuo mainokset voivat asettaa julkaisun toimituksellisen linjan kyseenalaiseksi ja rajoittaa kirjoittamisvapautta juuri näiden asioiden kohdalla.
Eritoten kaksi näkyvää mainoskampanjaa Le Monde diplomatiquen sivuilla on synnyttänyt todellisen kritiikin vyöryn. Marras- ja joulukuussa 2003 oli lehdessä koko aukeaman kokoiset IBM:n ja erään automerkin mainokset. Seuraavan vuoden helmi- ja maaliskuussa ilmestyi Microsoftin mainoksia, joissa kerrottiin ilmaisista ohjelmista. Kritiikki oli siis kovaa, vaikka julkaisu on julkisesti puolustanut ilmaisia ohjelmia ja käyttää niitä esimerkiksi omien internetsivujensa tekoon.
Tähän kritiikkiin julkaisun toimituksellinen johto on antanut kaksi vastausta. Ensinnäkään sen mielestä ei ole mielekästä kontrolloida sellaisten mainosten sisältöä, joka on tullut mainostoimiston kautta. Toiseksi toimitus korostaa, että se ei jätä mainoksille kuin minimaalinen pienen osan lehdestä, ja pyrkii pienentämään osuutta edelleen.
Le Monde diplomatique ja Suomi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa Le Monde diplomatiquen ensimmäinen numero julkaistiin 9. tammikuuta 2007. Lehteä julkaistiin taskukirjakoosteena neljä pokkaria vuodessa viiden vuoden ajan, kaikkiaan 20 suomenkielistä pokkaria. Ensimmäiset pokkarit julkaisi Voima Kustannus, vuodesta 2008 Into Kustannus. Vuodesta 2008 Le Monde diplomatiqueta julkaistiin myös ruotsinkielisinä pokkareina yhteistyössä ruotsalaisen Ordfronin kanssa. Kaikkiaan ruotsinkielisiä pokkareita julkaistiin yhdeksän kappaletta.
Vuodesta 2012 lähtien Le Monde diplomatiquen ja Novaja Gazetan suomenkieliset pokkaripainokset yhdistyvät kuusi kertaa vuodessa ilmestyväksi 48-sivuiseksi Diplo&NG-aikakauslehdeksi, johon lisäksi valittiin artikkeleita myös muista julkaisusta.[2] Vuoden 2013 lopusta lehti on ilmestynyt myös digilehtenä.[3] Vuonna 2021 Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta -lehden kustantajaksi vaihtui Voima Kustannuksen tytäryhtiö.[4] Nykyisin lehden välissä julkaistaan suomalainen kirjallisuusliite.[5]
Suomen Le Monde diplomatique & Novaja Gazetan vastaava päätoimittaja on Ari Turunen.[6]
Kevään 2008 abiturienteille jaettiin ilmaiseksi Le Monde diplomatique Ympäristöatlaita, jotka koostuivat Le Monde -lehdessä julkaistuissa artikkeleista ja asiantuntijoiden lausunnoista. Into Kustannus on julkaissut Le Monde diplomatiquen Maailmanpolitiikan atlas -kartastoja vuosina 2009 ja 2013, Historia-atlaksen vuonna 2011, 1900-luvun atlas – Kriittisen historian käsikirjan 2016 ja Maailmantalouden käsikirjan 2018.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Les Amis du Monde diplomatique
- ↑ Tilaa uudistunut Le Monde diplomatique! 1.1.2012. Into-kustannus. Arkistoitu 9.2.2012. Viitattu 13.1.2012.
- ↑ Suomen Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta mondediplo.fi. Viitattu 8.5.2014.
- ↑ Le Monde diplomatique Voima. Viitattu 23.8.2022.
- ↑ Diplo esittelee pari sataa uutuuskirjaa vuodessa - Le Monde diplomatique mondediplo.fi. Viitattu 23.8.2022.
- ↑ Yhteystiedot - Le Monde diplomatique mondediplo.fi. Viitattu 23.8.2022.
- ↑ Kirjat / Into-atlas Into Kustannus. Arkistoitu 4.5.2014. Viitattu 8.5.2014.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Le Monde diplomatique: Sata sivua poliittista sarjakuvaa 1. (Le Monde diplomatique en bande dessinée, 2010) Suomentanut Kirsi Kinnunen. Helsinki: Into, 2011. ISBN 978-952-264-062-8