Laysaninkerttunen
| Laysaninkerttunen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Kerttuset Acrocephalidae |
| Suku: | Ruokokerttuset Acrocephalus |
| Laji: | familiaris |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Acrocephalus familiaris |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Laysaninkerttunen (Acrocephalus familiaris) on Havaijin saariryhmällä elävä kotoperäinen kerttunen. Lajin historiallinen levinneisyysalue kattaa kaksi saarta, Laysanin ja Nihoan. Siitä on kuvattu kaksi alalajia, kingi Nihoalla ja familiaris Laysanilla, josta se kuoli sukupuuttoon. Lajia tavataan nykyisin taas molemmilla saarilla, koska Nihoan lintuja on siirretty Laysanille. Laysaninkerttunen luokitellaan erittäin uhanalaiseksi. Walter Rothschild kuvaili lajin holotyypin Laysanilta 1892.[2]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pienehkö ja hoikka kerttunen. Pituus on 14 cm ja paino 15–21,5 g. Muistuttaa kooltaan meikäläistä rytikerttusta. Laysaninkerttunen on väriltään harmaanruskea tai vhreänruskea, alapuoli vaalean harmaanvalkoinen. Yleisilmeeltään hyvin vaatimaton ilman yhtään silmiinpistävää diagnostista tuntomerkkiä. Lyhyt ja heikko silmäkulmajuova häviää pian silmän yläpuolella. Jalat ja nokka ovat tummanharmaat. Sukupuolet ovat samannäköiset. Laji ei muistuta mitään muuta lintua levinneisyysalueellaan. Nihoan ainoa toinen varpuslintu on nihoanpalila, johon sekoittaminen on mahdollista vain hyvin kaukaa.[3]
Laulu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hiljainen ja heikko laulu, joka ei luontaisessa ympäristössään kanna kauas. Laulu alkaa kuudella-seitsemällä ohuella metallisella 'tsit' -äänellä, joita seuraa rätisevä ja nopea 8–10 sekunnin laulujakso. Laulu on rakenteeltaan ja sävyltään tyypillinen kerttusen laulu ja sitä kuullaan pesimäaikaan tammikuusta syyskuulle.[3]
Muita ääniä heikko, usein toistettu 'tshik' ja hiljainen ja lyhyt 'sviiio'.[3]
Lisääntyminen ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Erittäin paikkauskollinen lintu, joka pysyy omalla reviirillään jopa koko elämänsä. Rengastetut linnut ovat pysytelleet 50 metrin etäisyydellä rengastuspaikasta vuosia. Laysaninkerttuset ovat monogamisia ja molemmat emot rakentavat pesän lähelle maata tiheään pensaaseen. Pesiminen tapahtuu tammi-syyskuun välillä, jolloin Nihoalla on enemmän sateita ja oletettavasti enemmän ravintoa. Munia syntyy yleensä kaksi ja molemmat emot hautovat niitä noin 16 päivää. Nuoretkaan linnut eivät luultavasti liiku kovin kauas syntymäpaikaltaan, koska lajia ei ole koskaan havaittu muilla kuin kotisaarillaan.[3]
Ympäristö ja ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nihoa on alle neliökilometrin kokoinen pieni ja jyrkkä saari. Laysaninkerttuset pesivät Nihoan keskialueilla, joilla kasvillisuus on matalaa ja tiheää. Vain 40 hehtaaria Nihoasta on kasvillisuuden peitossa, mutta siitä suurin osa on kerttusille sopivaa alaa. Pesimäalueen kasvilajisto koostuu ennen muuta savikoista, koisoista, röllinurmikoista ja siidoista. Laysaninkerttuset syövät hyönteisiä, poimien niitä kasveilta ja maasta sekä pyydystäen niitä lennosta. Perhoset ovat suosituinta ravintoa. Englannikielinen nimi 'millerbird' viittaa yöperhosiin, joita Laysanilla kutsuttiin nimellä 'miller'.[3]
Levinneisyys ja historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alun perin laysaninkerttusia tavattiin kahdella saarella ja kullekin saarelle määritettiin oma alalajinsa:
- familiaris - Nimialalaji, jota tavattiin Laysanilla sen sukupuuttoon asti
- kingi - Nihoan alalaji, kaikki elossa olevat laysaninkerttuset ovat kingi-alalajia
Huolimatta siitä, että kerttuset ovat pieniä lintuja, joiden ei uskoisi pystyvän ylittämään suuria merialueita, ovat ne asuttaneet ison osan Tyynenmeren saarista. Omia kerttuslajejaan on muun muassa Pitcairnilla ja Cookinsaarilla. Laysaninkerttunen eroaa kuitenkin ulkonäöltään kaikista muista Tyynenmeren kerttusista ja on luultavasti lähtöisin eri aasialaisesta kantalajista kuin ne. Ulkonäöltään lähinnä oleva mahdollinen kantalaji on papyruskerttusen itäisin sumbae-alalaji, jonka levinneisyysalue yltää pitkälle Papua-Uuteen-Guineaan ja Salomonsaarille. Laysaninkerttusen siipirakenne kuitenkin viittaisi muuttavaan esi-isään, eikä Kaakkois-Aasian papyruskerttuset ole sellaisia.[3]
Laji kuvattiin tieteelle ensin Laysanilta 1892. Saarelle istutettiin kaniineja ja marsuja 1894, ja ne lisääntyivät räjähdysmäisesti tuhoten lähes kaiken kasvillisuuden. Laysaninkerttunen hävisi Laysanilta vuosien 1915 ja 1923 välillä.
Muutama kuukausi sen jälkeen, kun nimialalajin sukupuutto varmistui 1923, saman retkikunnan onnistui löytää lajin toinen populaatio Nihoalta. Nihoalla on ollut aikojen saatossa havaijilaisten asutusta, mutta saari on säästynyt tuhoisilta tulokaslajeilta lukuun ottamatta Schistocerca nitens -heinäsirkkaa, joka tuhosi kasvillisuutta vuosien 1999 ja 2003 välillä. Sinä aikana, kun laysaninkerttunen on tunnettu Nihoalla, ovat arviot sen populaatiokoosta vaihdelleet 30 ja 800 yksilön välillä. Pienessä populaatiossa satunnaisvaihtelut ovat suuria ja esimerkiksi heinäsirkkojen aiheuttama tuho näkyi laysaninkerttusten määrissä.[4]
Jotta lajin sukupuutto olisi vähemmän todennäköinen, on sitä siirretty takaisin Laysanille vuonna 2011. Kaniinit ja marsut on hävitetty Laysanilta ja saaren kasvillisuus on toipunut (lukuun ottamatta sukupuuttoon hävinneitä lajeja). Siirtoa valmisteltiin huolella vuosien ajan, lajin elinvaatimuksia tutkittiin ja kehitettiin tapoja määrittää laysaninkerttusten sukupuoli ja ikä. Näin pyrittiin varmistamaan, että Nihoan populaatiolle ei aiheuteta suurta vahinkoa ja että siirretyt linnut pystyvät selviytymään ja lisääntymään Laysanilla. Noin 50 yksilöä siirrettiin vuosien 2011 ja 2012 aikana ja siirretyt linnut ovat pesineet saarella.[4]
Laysaninkerttusten määrä on pieni ja rajoittunut hyvin pienelle alalle. Tämä tarkoittaa, että lajin säilymistä uhkaavat monet satunnaisilmiöt, kuten myrskyt, kuivuus tai tulipalo. Vieraslajit, niin kasvit kuin eläimetkin, voivat tuhota laysaninkerttusen elinympäristön erittäin lyhyessä ajassa. Taudit, kuten lintumalaria, voisivat myös johtaa sukupuuttoon. Siirtoistutetun Laysanin populaation vakiintuminen on vielä epävarmaa, mutta onnistuessaan se tuo huomattavaa lisäturvaa lajille.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Acrocephalus familiaris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2023-1. 2023. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.12.2023. (englanniksi)
- ↑ IBC (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Kennerley, P. ja Pearson, D.: Reed and bush warblers, s. 428–430. Christopher Helm, Lontoo, 2010.
- ↑ a b c BirdLife International (2016) Species factsheet: Acrocephalus familiaris. Downloaded from http://www.birdlife.org on 26/06/2016 birdlife.org. Arkistoitu 14.8.2016.