Lauri Tilus
Lauri Matias Tilus (29. joulukuuta 1893 Oulu – 6. joulukuuta 1939) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän sai sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa, missä hän sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan Valkoisen Armeijan riveissä joukkueenjohtajana ratsujoukoissa. Hän osallistui vielä talvisotaan pataljoonan komentajana erillisessä pataljoonassa, mutta kaatui taistelussa Aittojoella itsenäisyyspäivänä vuonna 1939.[1][2]
Perhetausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hänen vanhempansa olivat liikemies Matti Tilus ja Sofia Stark. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1932 Maria Kurjasen kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tilus kävi kuusi luokkaa Oulun reaalilyseota ja suoritti yksityisesti seitsemännen luokan Kouvolan yhteiskoulussa vuonna 1925. Hän suoritti tiedonantoupseerikurssin vuonna 1919 ja pikakiväärikurssin vuonna 1921 sekä sotilaspedagogisen kurssin vuonna 1925. Kapteenikurssi Sotakorkeakoulussa hän suoritti vuonna 1926 ja komppanianpäällikkökurssin Taistelukoulussa vuonna 1928 ja Suojeluskuntain päällystökoulussa vuonna 1930.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tilus liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 9. tammikuuta 1916, josta hänet siirrettiin myöhemmin pataljoonan ratsuosastoon. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tilus saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana kornetiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi Karjalan ratsujääkärirykmentin 2. eskadroonaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Kämärällä, Nuoraalla ja Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tilus palveli sisällissodan jälkeen edelleen Karjalan ratsujääkärirykmentissä, josta hänet siirrettiin 13. joulukuuta 1918 lähettiupseeriksi Lapin I rajavartiopataljoonaan ja edelleen 2. huhtikuuta 1919 nuoremmaksi upseeriksi Keski–Suomen rykmentin 4. komppaniaan ja 30. toukokuuta 1919 alkaen 5. komppaniaan. Viidennen komppanian päälliköksi hänet siirrettiin 10. joulukuuta 1921 ja 2. konekiväärikomppanian päälliköksi 15. tammikuuta 1925 sekä 4. komppanianpäälliköksi 1. elokuuta 1928. Armeijasta hän erosi 27. helmikuuta 1929. Hän astui suojeluskuntajärjestön palvelukseen 1. toukokuuta 1930 ja hänet sijoitettiin Viipurin suojeluskuntapiirin XIV alueen ja 1. maaliskuuta 1933 alkaen XXII alueen päälliköksi.[1][2]
Talvisota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tilus oli talvisodassa Erillisen pataljoona 12:n komentaja ja osallistui muun muassa Tolvajärven taisteluihin. Hän katosi viivytystaistelussa Ägläjärven Kotasuolla.[3] Tilus siunattiin kentälle jääneenä [2], mutta Oulun hautausmaalla Intiössä on hänen muistolaattansa sankarihaudalla.
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
    |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.