Lauri Solanterä
Lauri Matias Solanterä, sukunimi aik. Solander (3. tammikuuta 1902 Kokemäki – 5. syyskuuta 1977 Helsinki)[1][2] oli suomalainen nuotinpiirtäjä ja kanttori-urkuri. Hänet tunnettiin kävelevänä musiikin tietokirjana, joka kykeni ilman hakuteoksia vastaamaan mihin tahansa musiikkia koskevaan kysymykseen.[3]
Lauri Solanterä kävi kuusi luokkaa Porin lyseota ja opiskeli sitten 1924–1927 Helsingin musiikki- ja kirkkomusiikkiopistossa urkujen ja pianon soittoa sekä laulua. Solanterä valmistui 1927 kanttori-urkuriksi. Hän oli vähän aikaa kanttorina Pohjan pitäjässä ja siirtyi sitten 1928 Helsinkiin Westerlundin musiikkikauppaan piano- ja nuottimyyjäksi. Vuonna 1940 Solanterä nimitettiin Westerlundin liikkeen kustannuspäälliköksi ja hän hoiti tätä tehtävää eläkkeelle jäämiseensä saakka.[3]
Solanterä alkoi töiden jälkeen iltaisin piirtää nuotteja, aluksi orkesteristemmoja mutta myöhemmin painovalmiita nuotinnoksia. Solanterä piirsi painokuntoon muun muassa Lauri Parviaisen Koulun laulukirjan vuonna 1934, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon koraalikirjat, useita orkesteri- ja kuoroteoksia, yksinlauluja ja iskelmiä. Solanterä julkaisi myös luettelon säveltäjä Jean Sibeliuksen käsikirjoituksista sekä täydellisen luettelon Sibeliuksen teoksista nimellä The Works of Jean Sibelius (1955). Hän julkaisi yhdessä Taneli Kuusiston kanssa joululaulukokoelman In dulci jubilo.[3][4]
Lauri Solanterä oli naimisissa laulajatar ja laulujen suomentaja Kyllikki Solanterän o.s. Wegelius, aiemmin Solander (1908–1965) kanssa. Taitavana pianistina tunnettu Solanterä säesti vaimoaan harjoituksissa sekä maakuntiin tehdyillä konserttimatkoilla. Kyllikki Solanterän kuoltua Lauri Solanterä meni naimisiin Hellä Seterin o.s. Laiho kanssa.[3] Lauri Solanterä on haudattu puolisonsa Kyllikki Solanterän kanssa Honkanummen hautausmaalle.[2]
Kansalliskirjastossa säilytettävä Kyllikki ja Lauri Solanterän arkisto sisältää suomalaisten säveltäjien, heidän joukossaan muun muassa Erik Bergman, Aarre Merikanto ja Ahti Sonninen, sävellyskäsikirjoituksia, jotka jäivät Lauri Solanterälle teoksia puhtaaksi piirrettäessä. Arkistossa on myös runsaasti Kyllikki Solanterän suomentamia lauluja nuottipainatteina.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kuolinilmoitus, Lauri Solanterä, Helsingin Sanomat, 1977, No 254, sivu 4, julkaistu 21.9.1977
- ↑ a b Lauri Solanterä, Honkanummen hautausmaa, Vantaa BillionGraves. Viitattu 26.10.2024.
- ↑ a b c d e Marjut Hjelt 15.11.1999 : Kansalliskirjasto käsikirjoituskokoelmat Kyllikki ja Lauri Solanterän arkisto
- ↑ Nuottipiirustus suoritetaan arkkitehdin välinein. Kolmekin tuntia vie yhden sivun valmistus. Suomen ainoan nuottipiirtäjän puheilla, Ilta-Sanomat, 29.12.1938, nro 301, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot