Lauri Castrén (asianajaja)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lauri Johannes Gabriel Castrén (20. maaliskuuta 1881 Kuopio26. syyskuuta 1951 Tukholma) oli suomalainen asianajaja. Hän toimi Suomen Asianajajaliiton puheenjohtajana vuodesta 1926 alkaen.[1][2][3][4]

Lauri Castrénin vanhemmat olivat Jyväskylässä oikeusneuvosmiehenä toiminut Johannes Castrén (1847–1910) ja Amanda Ulrika Jussilainen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1898 Jyväskylän lyseosta ja suoritti Helsingin yliopistossa oikeustutkinnon 1902. Castrén sai varatuomarin arvon 1906.[1][2][5]

Lauri Castrén oli auskultanttina Vaasan hovioikeudessa 1902–1903 mutta hänet erotettiin 1903 kun hän jäi pois samana vuonna pidetyistä laittomista asevelvollisuuskutsunnoista. Hän ryhtyi sitten asianajajaksi ja oli apulaisena setänsä Jonas Castrénin asianajotoimistossa Helsingissä. Vuoden 1905 suurlakon jälkeen hänet otettiin takaisin Vaasan hovioikeuteen auskultantiksi ja hänestä tuli varatuomari 1906. Castrén omisti vuodesta 1907 alkaen aluksi yksin ja sitten vuodesta 1911 lähtien yhdessä veljensä varatuomari Lahja Castrénin (1878–1940) kanssa helsinkiläisen Jonas Castrénin asianajotoimiston.[2][6][4]

Castrén oli Suomen Asianajajaliiton hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana liiton perustamisvuodesta 1919 lähtien. Hän toimi liiton puheenjohtajana vuodesta 1926 alkaen ja oli liiton julkaiseman Defensor Legis -aikakauskirjan toimituksen jäsenenä. Castrén oli myös Helsingin Asianajajayhdistyksen hallituksen jäsen ja varapuheenjohtaja sekä puheenjohtaja.[2][3][4]

Lauri Castrén oli naimisissa vuodesta 1917 Gerda Lindbergin kanssa.[1] Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti ja pääministeri Urho Castrén ja pankinjohtaja Sakari Castrén (1873–1948) olivat Lauri Castrénin veljiä.[7][8]