Laurent-Désiré Kabila

Laurent-Désiré Kabila
Laurent-Désiré Kabila vuonna 1998.
Kongon demokraattisen tasavallan presidentti
17. toukokuuta 1997 – 16. tammikuuta 2001
Edeltäjä	Mobutu Sese Seko
Seuraaja	Joseph Kabila
Henkilötiedot
Syntynyt	27. marraskuuta 1939
Kuollut	16. tammikuuta 2001
Tiedot
Etnisyys	luba / lunda.
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Laurent-Désiré (Lawrence) Kabila (27. marraskuuta 1939 – 16. tammikuuta 2001) oli Kongon demokraattisen tasavallan presidentti 1997–2001. Hän nousi valtaan syrjäyttämällä Mobutu Sese Sekon, ja muutti maan nimen jälleen Zairesta Kongon demokraattiseksi tasavallaksi. Laurent Kabila hallitsi maata, kunnes hänet murhattiin 2001. Seuraajaksi nousi hänen poikansa Joseph Kabila.

Nuoruus ja osallisuus Kongon kriisiin

Kabila syntyi Jadotvillessä (nykyinen Likasi) Katangan maakunnassa. Hänen isänsä oli luba ja äitinsä lunda. Kabila opiskeli poliittista filosofiaa Ranskassa ja Tansaniassa.

Kun Kongo itsenäistyi Belgian siirtomaavallasta vuonna 1960 ja Kongon kriisi alkoi, Kabila oli varakomentajana Patrice Lumumballe uskollisen Balubakat-puolueen nuorisosiivessä, joka osallistui taisteluun Moise Tshomben ajamaa Katangan itsenäisyysliikettä vastaan. Joseph-Désiré Mobutu syrjätti Lumumban pian sotilasvallankaappauksessa. Lumumbalaiset muodostivat Conseil National de Libérationin, ja Kabila lähetettiin Itä-Kongoon auttamaan vallankumouksen valmistelussa. Vuonna 1965 Kabila johti kapinaliikettä, joka toimi Tanganjika-järven yli Kigomasta Tansanian puolelta.

Che Guevara ilmestyi Kongoon 1965 järjestämään kuubalaistyylistä vallankumousta Kabilan tukena. Guevaran mukaan viinanjuonnista ja naisista pitäneen 26-vuotiaan Kabilan aika ei ollut vielä tullut ja armeija kukisti kuubalais-kongolaiset joukot nopeasti.

Vuonna 1967 Kabila siirtyi Etelä-Kivuun, jossa hän tukijoineen perusti vallankumouspuolueen Kiinan tukemana ja muodosti separatistisen hallinnon Tanganjika-järven länsirannalle. Pienoisvaltion talous perustui kollektivisoituun maatalouteen, kiristykseen ja mineraalien salakuljetukseen. 1970-luvun loppuun mennessä Kabila oli koonnut mittavan omaisuuden ja hänellä oli asunnot Dar es Salaamissa ja Kampalassa, jossa hän tapasi Ugandan tulevan johtajan Yoweri Musevenin. Myöhemmin Museveni ja Tansanian presidentti Julius Nyerere esittelivät Kabilan Paul Kagamelle, josta oli tuleva Ruandan johtaja. Vuonna 1988 Kabilan johtama pienoisvaltio tuli tiensä päähän ja hän itse katosi maan alle.

Kongon sota ja presidenttiys

Vuonna 1996 Kabila teki paluun, kun hän johti Etelä-Kivun tutseista värväämänsä joukot hututaistelijoita vastaan. Ugandan, Burundin ja Ruandan tutsihallituksen tuella hän johti Kongon demokraattisen vapausliittouman (ADFL) joukot täysimittaiseen kapinaan Mobutu Sese Sekon hallintoa vastaan. Vuoden 1997 puoliväliin mennessä hän oli saavuttanut huomattavaa menestystä. Kariutuneiden rauhanneuvottelujen jälkeen Mobutu pakeni maasta ja Kabilan joukot marssivat Kinshasaan 20. toukokuuta. Kabila nimitti itsensä presidentiksi ja muutti maan nimen Zairesta Kongon demokraattiseksi tasavallaksi.

Kabila oli julistautunut marxistiksi, muttei ryhtynyt mittaviin uudistuksiin. Hänenkin hallintonsa oli korruptoitunut ja autoritaarinen. Hän oli myös hyvin riippuvainen ruandalaisten liittolaistensa tuesta, ja häntä pidettiin jopa Ruandan nukkehallitsijana. Vuonna 1998 Kabilan entiset liittolaiset Uganda ja Ruanda kääntyivät häntä vastaan hänen vaadittuaan ulkomaisten joukkojen poistumista maasta. Kabila sai kuitenkin uusia liittolaisia Zimbabwesta, Namibiasta ja Angolasta ja onnistui pysymään vallassa. Laajamittainen sota on tunnettu toisena Kongon (sisällis)sotana. Heinäkuun 1999 rauhanneuvottelut johtivat ulkomaisten joukkojen suurimman osan vetäytymiseen.

Kabila onnistui saamaan kunnioitusta taistelijana maan itäosaa miehittäneitä ulkomaalaisia vastaan ja hyötyi Ruandan kansanmurhan vuoksi tutseja vastaan tunnetusta vihasta. Hän nautti kotimaakuntansa Katanganin joukkojen tuesta ja palkitsi heidät säännöllisillä palkoilla ja tarvikkeilla. Muualta kotoisin olleet joukot joutuivat elämään ryöstelemällä siviiliväestöä.

Salamurha

Kabila joutui salamurhan uhriksi tammikuussa 2001.

Kabila surmattiin kello 12:30 ja 13:00 välillä päivällä. Yksi hänen vartijoistaan lähestyi häntä, otti pistoolin ja ampui presidenttiä ensin selkään ja sitten sääreen. Kun uhri makasi maassa, salamurhaaja ampui vielä kolmannen kerran osuen käsivarteen. Neljäs laukaus meni ohi.

Lehdistö tiedotti, että salamurhaaja oli presidentin pitkäaikainen henkivartija Rashidi Kasereka. Presidentin taloudellinen neuvonantaja Emile Mota uskoi, että teko oli harkittu ja pitkään suunniteltu. Kasereka sai surmansa presidentin salamurhan yhteydessä, ja vuonna 2003 sotaoikeus tuomitsi kuolemaan 26 henkilöä, joiden uskoi olevan murhaan johtaneen salaliiton takana. Myöhemmin ruandalainen agentti on sanonut hallituksensa olleen murhan takana.

Laurent Kabilan murhan yksityiskohdat ovat osittain hämärän peitossa ja siitä on annettu toisistaan poikkeavia tietoja. Ilmeisesti Kabilan surmasi siis yksi hänen henkivartijoistaan ja taustalla on arveltu olleen salaliitto, jossa olisi ollut mukana Ruanda, sillä Ruandan etu oli kaaoksen jatkuminen Kongossa, jolloin Ruanda voi hyötyä maan itäosien mineraalirikkauksista. Ruanda on osallisuutensa kieltänyt. Murhan tapahtumapaikka oli maan pääkaupunki Kinshasa, vaikka muutakin tietoa oli alkuun annettu.