Lauha Peltola
| Lauha Peltola | |
|---|---|
| Lauha Lemmikki Kovanen | |
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. elokuuta 1930 Messukylä |
| Ammatti | pastori, lehtori, tietokirjailija |
| Vanhemmat | Frans Kovanen ja Tyyne Kovanen s.Hietakangas |
| Puoliso | Reijo Pellervo Peltola |
| Lapset | Kirsti, Katri ja Pirkko |
| Kirjailija | |
| Aikakausi | 1967-1990 |
| Aiheet | oppikirjat, seurakuntatyö |
| Esikoisteos | Vanhan testamentin työkirja (1967) |
| Muuta tietoa | |
|
Rovasti 1997, Suomen Työnohjaajat ry:n kunniajäsen. |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Lauha Lemmikki Peltola (o.s. Kovanen, s. 8. elokuuta 1930 Messukylä) on suomalainen pappi, uskonnon lehtori ja oppikirjojen tekijä.[1]
Perhetaustat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lauha Peltola syntyi liikennöitsijä Frans ja Tyyne Kovasen perheeseen.
Hän avioitui vuonna 1955 maisteri Reijo Pellervo Peltolan kanssa. Perheeseen syntyivät lapset Kirsti Anneli, Katri Inkeri ja Pirkko Johanna.[1]
Opintie
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lauha Peltola valmistui ylioppilaaksi vuonna 1949 Tampereen suomalaisesta yhteiskoulusta. Opinnot jatkuivat Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Teologian maisterin tutkinnon hän suoritti 1956. Auskultointi tuli päätökseen 1959 . Peltola vihittiin papiksi Tampereella toukokuussa 1988. Työnohjaajan koulutuksen hän suoritti 1974.[1]
Työura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lauha Peltola on toiminut uskonnon opettajana ja lehtorina muun muassa Kalevan yhteiskoulussa ja Messukylän yhteiskoulussa. Vuonna 1971 hän siirtyi Tampereen seurakuntien kouluasioiden lehtoriksi, vuodesta 1988 kouluasioiden pastori. Vuonna 1993 hän siirtyi eläkkeelle. Rovastin arvo hänelle myönnettiin 1997.[1]
Sivu- ja luottamustoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lauha Peltola toimi Kirkon jumalanpalvelus- ja musiikkitoimikunnan jäsenenä 1974-1985. Lisäksi hän oli perhekirkkotyöryhmän puheenjohtaja.[1]
Julkaisutyö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lauha Peltola osallistui aktiivisesti uskonnon oppikirjatuotantoon yhtenä työryhmän jäsenenä. Oppikirjoja käännettiin myös viroksi. Hän toimi Kotiliesi-lehden kolumnistina 1981-1983. Virsikirjan virsi 720 ’Jeesus, meidän veljemme’ on hänen kirjoittamansa.[2]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vanhan testamentin työkirja. Kuvitus ja taitto: Kirsti Kiisla. Weilin&Göös, 1967.
- Vanhan testamentin lukemisto. Toimittaneet Martti Mäkituuri, Helvi Murto, Lauha Peltola, Erkki Vaismaa. WSOY, 1968.
- Uuden testamentin työkirja. Evankeliumit. Lauha Peltola ; kuvitus Kirsti Pietilä. Weilin&Göös, 1969.
- Uskonto ja me. Osat 7, 8 ja 9, Peruskoulun yläasteen oppikirja. Lauha Peltola, Reijo Peltola, Martti Mäkituuri ja Raili Turtola, Weilin&Göös, 1972-1973.
- Jutellaan kotona: pohdiskelua perheessä ja perheestä. Lauha Peltola, työryhmä: H. Castrén ym. Lasten keskus, 1979.
- Ankkuri. 2, Lukion raamattutieto. Juha Pihkala, Lauha Peltola ja Maija-Leena Virta, Weilin&Göös, 1982. Virolainen käännös Leeriõpik 2, Piibliõpik 1991.
- Ankkuri. 3, Kirkkohistoria ja kirkkotieto. Simo Heininen, Maija-Liisa Mauranen, Martti Mäkituuri ja Lauha Peltola. Weilin&Göös, 1989. Virolainen käännös Leeriõpik 3, Kiriku ajalugu ja teave. 1990.
- Ankkuri. 4, Lukion dogmatiikka ja etiikka. Lauha Peltola, Juha Pihkala, Heikki Pirinen ja Maunu Sinnemäki. Weilin&Göös, 1983. Virolainen käännös Leeriõpik 4, Dogmaatika ja eetika 1989.
- Meidän luokan uskontokirjat, osat 1-6, ala-asteen uskontokirjat sekä Opettajan kirja. Marja-Liisa Kuitunen, Ilona Kuokkanen, Sakari Laurio, Lauha Peltola ja Kalevi Tamminen, kuvitus Salli Parikka-Kuuva. WSOY, 1985-1989.
- Oppipoikia ja enkeleitä : tarinoita Tampereen historiasta ja kirkollisesta elämästä. Martti Mäkituuri, Lauha Peltola, Anneli Toijala ja Marja Rautanen. Tampereen ev. lut. seurakunnat, 1988
- Surun lintu: lapsi kysyy kuolemasta. Työryhmä Lauha Peltola, Kaarle Viika ja Salli Kivimäki, kuvitus ja taitto Rea Kuusinen, valokuvat: Tuomo Manninen ja Pressfoto. Tyttöjen keskus, 1988
- Aleksanterin ja Stiinan suku. Toimittanut Lauha Peltola. 2005.
- Muistissa meidän isä. Lauha Peltola, 2018.