Tasmaniankaija
| Tasmaniankaija | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Lathamus |
| Laji: | discolor |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lathamus discolor |
|
 Tasmaniankaijan levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Tasmaniankaija (Lathamus discolor) on kaakkoisaustralialainen äärimmäisen uhanalainen kaija. Se on sukunsa ainoa laji. Tieteellisen sukunimensä se on saanut lintutieteilijä John Lathamin kunniaksi.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linnun pituus on noin 25 cm ja paino 46–76 grammaa. Sen höyhenpuku on pääosin vihreä, alapuolelta kellanvihreä. Naama on punainen, päälaki sininen, viikset keltaiset, pyrstön alapeitinhöyhenet punaiset ja pyrstö punaruskea. Siivellä on sinistä ja tummanpunaista. Nokka on sarvenvärinen, iiris keltainen ja koivet ruskehtavat. Naaraan naama ei ole niin kirkkaanpunainen kuin koiraan. Nuori lintu on himmeämmän värinen. Lajin siivet ja pyrstö ovat pitkät.
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tasmaniankaija elää Tasmaniassa ja joillakin Bassinsalmen saarilla. Kannan suuruus on noin 2 500 yksilöä. Se muuttaa talveksi Kaakkois-Australiaan. Lajin kanta on taantunut voimakkaasti, koska sen alkuperäiset elinympäristöt eukalyptusmetsät on Tasmaniassa pääosin tuhottu. John White kuvaili lajin holotyypin Uudesta Etelä-Walesista.[2]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tasmaniankaijat elävät kaikenlaisissa metsissä, joissa on kukkivia puita, myös puutarhoissa, puistoissa ja tienvarsien metsiköissä.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lisääntymisaika on syyskuusta tammikuulle. Laji pesii usein yhdyskunnittain. Pesä on eukalyptuksen kolossa. Naaras munii kolmesta viiteen munaa, joita se hautoo noin 20 päivää. Poikaset jättävät pesän kuuden viikon ikäisinä. Pari voi käyttää samaa pesäkoloa vuodesta toiseen. Kottarainen on paha kilpailija pesäkoloista ja saattaa olla yksi syy lajin vähenemiseen.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tasmaniankaijan ruokavalio koostuu pääasiassa siitepölystä ja medestä, mutta myös hyönteisistä ja niiden toukista, hedelmistä, marjoista, siemenistä ja kasvien osista. Pääravintona on kukkivien eukalyptuspuiden siitepöly ja mesi, ja ruokailevien lintujen puku voi olla kokonaan meden tahraama.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
- World Parrot Trust (englanniksi)
- Birds in Backyards (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Lathamus discolor IUCN Red List of Threatened Species. Version 2015.4. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.1.2016. (englanniksi)
- ↑ IBC (englanniksi)