Lasse Naukkarinen
Lasse Naukkarinen | |
---|---|
Lasse Naukkarinen huhtikuussa 2011. |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Lauri Naukkarinen |
Syntynyt | 3. syyskuuta 1942 Heinävesi |
Ammatti | ohjaaja, käsikirjoittaja |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Lasse (Lauri) Eero Tapani Naukkarinen (s. 3. syyskuuta 1942 Heinävesi[1]) on suomalainen ohjaaja-käsikirjoittaja-kuvaaja. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun lyseosta 1962. Hän opiskeli 1960-luvulla kamerataidetta Taideteollisessa oppilaitoksessa. Hän valmistui oppilaitoksen kamerataiteen osastolta vuonna 1967[2]. Ensimmäiset kosketuksensa elokuvaan hän sai Filminor Oy:ssä 1960-luvun lopulla hänen toimiessaan siellä kameramiehenä. Ensimmäinen oma ohjaustyö Solidaarisuus valmistui vuonna 1970. Naukkarinen toimi Taideteollisen oppilaitoksen kamerataiteen osaston lehtorina vuosina 1972–1975[2]. Hänelle myönnettiin valtion taiteilija-apuraha vuosille 1975–1977[2]. Vuodesta 1980 lähtien Naukkarinen on tehnyt dokumenttielokuvia omistamalleen Ilokuva-tuotantoyhtiölle. Hän on ohjannut yli 30 dokumentti- ja fiktioelokuvaa ja toiminut lukemattomissa muissa elokuvissa kuvaajana, leikkaajana, tuottajana ja käsikirjoittajana.
Naukkarinen oli taiteilijaprofessorina vuosina 1991–1995.
Palkintoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Uudenmaan läänin taidepalkinto 1971[2]
- Kritiikin Kannukset 1972[2]
- Parhaan dokumenttielokuvan Jussi-palkinto 1985 elokuvalle No Comments
- jaettu pääpalkinto Sibiun tv-festivaaleilla Romaniassa 1996 elokuvalle Koiranpolkuja[3]
- pääpalkinto Pärnun kansatieteellisen elokuvan festivaaleilla 1999 elokuvalle Taiteilijaelämää[4]
- Aho & Soldan -elämäntyöpalkinto 2003
- Elokuvataiteen valtionpalkinto 2006
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Solidaarisuus (1970)
- Tasavallan päiväkirja (1972)
- Armon vuonna (1974)
- Meidän prikaatimme (1975)
- Ottakaa varas kiinni! (1976)
- Pronssia (1978–79)
- Hääyö myytävänä (1979)
- Muistoja Sinebrychoffin puistosta (1981)
- 90. kevät (1982)
- No Comments (1985)
- Sukupolvien muisti-sarja: Kuitin tuuli, Miehet luokkakuvassa, Kylät ja kaupunki (1985–1986)
- Tanssikaveri (1988)
- Nautavaellus (1988)
- Keskeneräinen Sampo (1989)
- Unto M. (1990)
- Kasarmin luonne (1990)
- Ensimmäinen koulupäivä (1990)
- Postikortti ja peili (1992)
- Täyden palvelun talo (1994)
- Astan pojat (1995)
- Koiranpolkuja (1995)
- Ruusuja Sinulle (1996)
- Madame E (1997)
- Viimeinen koulupäivä (1998)
- Taiteilijaelämää (1999)
- Ainon ja Kullervon maa (2000)
- Miinavaara! (2001)
- Miinavaara! Jälkikirjoitus (2002)
- Koululaisen elämää (2002)
- Suru ja salaisuus (2003)
- Olipa kerran Utopia (2004)
- Paanajärven Anni (2005)
- Etelä-Intian Thali (2007)
- Arvostetulla alueella (2009)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lasse Naukkarinen Elonetissä.
- ↑ a b c d e Uusitalo, Kari: ”Suomalaisia dokumenttielokuvantekijöitä”, Mitä Missä Milloin 1978, s. 363. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1977. ISBN 951-1-04521-0
- ↑ ”Palkintoja ja huomionosituksia”, Vuosikirja 1996, s. 52. Yleisradio, 1997. Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ ”Kansainvälisiä palkintoja”, Vuosikertomus 1999, s. 34. Yleisradio, 2000. Teoksen verkkoversio (PDF).
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lyhyttä ja pitkää. Kotimaisia elokuvantekijöitä. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2000. ISBN 951-692-474-3
- Varjola, Markku: ”Taidetta ja politiikkaa”, Lasse Naukkarisen haastattelu ja oheisjuttu ”Todistusaineistoa Utopiasta”, Filmihullu 2/2005.